Saanko purkautua?

05 marraskuuta



Kuukaudet vaan vaihtuu ja mun olotila ei muutu mihinkään. Naamasta näkyy jo pitkälle, että väsymys painaa ja kipu jäytää sisälläni.  Olen viihdyttänyt itseäni kaikenlaisilla kasvonaamioilla, joita ostin I Love Me-messuilta Elevenin osastolta. Saa niillä ihon näyttämään paremmalta mutta kivun aiheuttamaa nyrpistystä kasvoilta se ei poista. Ei sitä vie edes lääkkeet joita popsin päivittäin kamalat määrät.

En olisi ikinä uskonut, että joudun tällaisenkin kokemaan. Kaikella on vissiin jokin tarkoitus ja niin on tälläkin. Vielä en voi kertoa mitä hyvää tästäkin on seurannut mutta kerron myöhemmin kun on sen aika. Nimittäin tässä syvässä suossa ollessa on tapahtunut hyviäkin juttuja joista olen niin innoissani, että en malttaisi olla jakamatta niitä teidän kanssa. Vielä en kuitenkaan voi paljastaa mitään. 


Moni on kysynyt mitä olen tehnyt sairaslomalla.  Olen yrittänyt tehdä asioita joita saan ja pystyn tekemään. Kirjoitin asiasta aiemmin jo postauksen. Koska liikunta on lähes kokonaan pois suljettu kävelyä lukuunottamatta niin olen siirtynyt lukemiseen ja telkkarin katseluun. Olen varmaan viimeksi katsonut telkkaria yhtä paljon joskus sinkkuaikoina vuosia sitten. Kirjoja olen saanut kustantamoilta ja olen niistä super kiitollinen. Ne ovat pelastaneet monen  tylsän päivän. Oletteko koskaan lukeneet kirjoja seisten? Mä olen. Kuuden viikon kokemuksella voin sanoa, että vaatii totuttelua ennen kuin alkaa tuntua luonnolliselta. Tulen kirjoittamaan täällä blogin puolellakin muutamasta mielenkiintoisesta kirjasta. Huomaan, että kirjoissani on selkeä teema ja kaikki liittyvät jotenkin työhön ja itsensä etsimiseen. Miten niin tunnen olevani hukassa?


Olen yrittänyt pitää positiivisen mielen koko tämän pitkältä tuntuneen taipaleen ajan. Mielestäni olen siinä ihan hyvin onnistunutkin mutta välillä on hetkiä kun niin toivoisi, että saisin kivut loppumaan. On ihmeellistä miten niin pieni juttu kuin pullistuma kaularangassa voi heilauttaa elämän täysin toiseen suuntaan kuin olit itse ajatellut. Koska kipu ei ole niskassa vaan kädessä niin se määrittelee hyvin paljon tekemisiäni. Toki niskakin alkaa olla hellänä koska olen nukkunut kohta seitsemän viikkoa selälleni. Huh!

Olen päässyt käymään tilaisuuksissa joissa seistään ja on pakko myöntää, että on ihanaa päästä välillä ihmisten ilmoille. Niissä hetkissä sitä unohtaa hetkeksi kivun. Tiedän, että menoni aiheuttavat ilkeitä ajatuksia koska minun pitäisi monenkin mielestä olla kotona neljän seinän sisällä mutta mielenterveyteni vuoksi minun on pakko päästä välillä pois kotoa. Tarvitsen muuta ajateltavaa. Olen valmis olemaan junassa kaksi tuntia päästäkseni Helsinkiin, jossa on minua kiinnostavia tilaisuuksia silläkin uhalla, että poden illan ja seuraavan päivän paljon pahemmista kivuista.  Elämäni kipujen kanssa ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista vaikka se ehkä ulkoa päin siltä näyttää.  En jaksa selittää ihmisille tekemisiäni ja puolustaa itseäni.  Teen mitä tykkään  koska minä olen se joka kärsin kivuista. Minä otan vastuun siitä mitä teen.

Ensi viikolla kuitenkin selviää joudunko leikkaukseen vai jäädäänkö odottelemaan pullistuman itsekseen häviämistä. Leikkauksessa on omat riskinsä mutta mä olen valmis menemään siihen vaikka heti. Toivon todella, että kivut saataisiin pois. Ajatus siitä, että joutuisin olemaan sairauslomalla useamman kuukauden ei kuulosta houkuttelevalta. Olen molemmissa raskauksissa ollut suurimman osan ajasta sairauslomalla ja ne on tuntuneet hemmetin pitkiltä.  Toivon todella, että tämän kanssa päästäisiin hieman nopeammalla tahdilla takaisin töihin.

En jaksaisi sairastaa enää yhtään. Kiitos ja anteeksi, että sain purkautua.




You Might Also Like

3 kommenttia

  1. Voi että. <3 En voi kuvitellakaan kuinka kurjaa ja rankkaa tuo on. Jaksamista kovasti! Kuvaa kun on nähty välillä! Mulla olisi ristiäisjämiä, rientäisin kahville jos olisit lähempänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi yhteiset kahvihetket olisi enemmän kuin tervetulleita. ❤️

      Poista
  2. Kuulostaapa ikäviltä noin kovat kivut. :-( Toivottavasti saat avun niihin tavalla tai toisella. Ja kiva kuulla, että kärsimys on jotain hyvääkin poikinut. Maltan tuskin odottaa uutisia! :-) Kyllä pienessä liikkeessä oleminen on moneen vaivaan varmasti parempi apua kuin täyslepo. Harmi, että joku jaksaa nähdä vaivaa sun menoista. Hyvää syksyn jatkoa!

    VastaaPoista

Like us on Facebook

Subscribe