hyvinvointi,  Lifestyle,  omaelämä,  terveys,  Wellness

Kaularangan välilevyn pullistuma

Nyt kun leikkaus on vihdoinkin onnistuneesti takanapäin ja toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin niin ajattelin vielä summata koko jutun yhteen postaukseen.

Ensimmäiset 2 viikkoa

Kaikkihan alkoi 20.9.2018 kun heräsin viiden aikoihin aamulla todella kovaan käden kipuun. Joskus aiemmin on saman tyyppistä kipua ollut mutta ei näin kovaa on esiintynyt lapaluun ja olkapään alueella. Silloin on ollut hankaluuksia päästä ylös sängystä ja kaiken kaikkiaan olkapää on tuntunut silloin siltä kuin ei olisi kunnolla paikoillaan vaikka en ole muistaakseni ikinä loukannut edes kyseistä olkapäätä. Tällä kertaa kipu oli sietämätöntä mutta perus suomalaisena en ryntää heti lääkäriin ellei ole pakko.  Kotoa löytyi särkylääkkeitä ja lihasrelaksantteja koska todellakin oletin vain lihaksen olevan jumissa tms.  Olin saanut varattua perjantaille osteopaatin ja toivoin hänen saavan lihasjumin hellittämään.  Oirekuvan perusteella hän kertoi minkä epäili oireiden aiheuttajaksi ja oli loppujen lopuksi täysin oikeassa, jopa pullistuman välilevyn kohdasta.

Kolmen päivän jälkeen menin lauantaina lääkäriin ensimmäisen kerran koska olo ei ollut muuttunut miksikään ja olin todella kipeä. Olin ottanut Burana 600 mg, Panadol 1g ja Norflexia täydet määrät mitkä sai mutta en kokenut niiden auttavan yhtään. Luulin kaiken muuttuvan lääkäri käynnin jälkeen parempaan suuntaan mutta en tiennyt tässä vaiheessa, että tämä tulisi olemaan vasta alkusoittoa. Lauantaina otin ensimmäiset lääkärin määräämät uudet lääkkeet (Tramal ja Arcoxia) , jotka hän määräsi jännitysniskan hoitoon jonka hän oletti minulla olevan.  Olin kuulemmat nukkunut liian syvässä unessa ja liian pitkään samassa asennossa ja siksi sormet olivat puuduksissa.

Sunnuntaina olimme sopineet menevämme vanhempieni luokse saaristoon  ja se olikin kamalin matka mies muistiin. Minulla iski järkyttävän pahaolo jo 15 kilometrin päästä kotoa ja onneksi oli muovipusseja autossa. Muuten olisimme olleet pulassa koska pahoinvointia kesti koko matkan Nauvoon. Mikään asento ei tuntunut hyvältä ja kättä särki mutta koska oletin tämän olevan vain jotain ohimenevää niin pidin kiinni suunnitelmista.  Olo ei helpottunut yhtään edes makuulla ja tiesin miten kamala kotimatka olisi vielä edessä.  Pahoinvoinnissa 70 kilometrin matka suuntaansa tuntuu mahdottomalta ja vähintäänkin ikuisuudelta.  Tätä jatkui seuraavat neljä päivää. Makasin sängyssä järkyttävän kipeän käden kanssa ja mikään ei pysynyt sisällä.  Olin varannut omalle työterveyslääkärille ajan seuraavan viikon tiistaille ja odotin tätä aikaa todella paljon. Olin tarkoituksella jättänyt sen päivän lääkkeet ottamatta koska muuten en olisi selvinnyt omalla autolla ajosta Turkuun. Autolla ajo ja autossa istuminen oli kaikkein kamalinta. Ajamisesta aiheutuva tärinä aiheutti kovat kivut.

Työterveyslääkärille päästyäni sorruin aivan totaalisesti. Itkin vain ja yritin kertoa mikä minua vaivaa. Lääkärille oirekuva oli selvä ja totesi vain, että yleensä hänen potilaat tulevat saman diagnoosin kanssa vastaanotolle aika paljon aikaisemmin.  Sain pari viikkoa sairaslomaa, jonka jälkeen oiretilannetta katsottaisiin uudelleen. Lääkäri kertoi, että kaularangan välilevyn pullistumasta paraneminen voi viedä 6 viikosta 3 kuukauteen. Koska minulla on vakuutus niin sain myös lähetteen magneettikuvaan, jossa kävin omakustantaisesti. Lääkkeet vaihtuivat hermosärkylääke Lyricaan ja Panacodiin. Tarvittaessa vielä Panadol 1g ja Norflex. Tramal oli se lääke joka aiheutti kamalan pahoinvoinnin minulle ja olin ihmeissäni kun nämä seuraavat lääkkeet eivät aiheuttaneet sellaista.

2 viikosta 1,5 kuukauteen

Parin viikon välein kävin lääkärissä ja aina sama tarina. Odotetaan vielä pari viikkoa jos oireet siitä hellittäisi. Lyrica oli toimiva lääke vaikka ei vienyt kaikkea kipua niin sai aikaan sen, että kotona minulla oli helpompi olla pystyasennossa.  Lääkeannostusta nostettiin koska kivut palasivat pahoina takaisin ja sain samalla ajan neurokirurgin vastaanotolle 25.10.  Neurokirurgi väläytteli heti leikkauksen mahdollisuutta ja sovimme hänen soittavan parin viikon päästä ja jos oirekuva ei ole muuttunut niin pääsen leikkausjonoon odottamaan peruutusaikaa.  Minulle kerrottiin, että työiässä olevat pääsevät nopeammin leikkaukseen, jotta pääsevät myös nopeasti takaisin työelämään eikä sairasteluun menisi useita vuosia.  Tämä oli tietenkin itselle huojentava uutinen sillä vaikka se ei ehkä ulospäin näkynyt muuta kuin fyysisen olemuksen rapistumisessa niin aloin olla myös henkisesti loppu kipuihin. Tässä kohtaa sain uudelleen lääkelistalle tulehduskipulääke Arcoxian, jonka tarkoituksena oli lievittää tulehdusta pullistuma- alueella.

2- 3 kuukautta

Ensimmäisen leikkausajan sain 5.12 Tyksiin mutta edellisen leikkauksen venyttyä jouduin kotiin. Järkyttävän pettyneenä ja kiukkuisena lähdin kotiin odottelemaan seuraavaa viikkoa jonne sain ajan (12.12). Kun ensimmäistä kertaa olin menossa leikkaukseen niin minua ei jännittänyt yhtään mutta seuraavan kerran kun astelin Tyksin T-sairaalaan, olin jännittynyt.  Pelotti, että leikkaus peruuntuu taas. On kuulemma yleistä, että mm. akuutit leikkaukset voivat siirtää leikkausaikaa näissä tapauksissa, joten ihan henkeä pidätellen ei kannata sairaalaan mennä. Olin varautunut seuraavanakin leikkaus ajankohtana lähtemään kotiin mutta pääsinkin ensimmäisenä leikkaussaliin ja olin jo ennen yhdeksää unten mailla. Minut leikkasi Pekka Jokinen joka oli hyvin mukava ja asiansa osaava.

Heräämössä sain kuulla kaiken menneen hyvin. Leikkauksessa poistettiin pullistuma sekä välilevy joka korvattiin implantilla.  Muistan vain, että eri ihmisiä (sairaalahenkilökuntaa)  kävi kysymässä vointia ja kaikille taisin sanoa, että hyvin.  Enkä valehdellut. Olo oli oikeasti hyvä, mitä nyt väsytti ihan hulluna. Muistan vain pinnistelleeni aina kun joku tuli juttelemaan, että silmäni pysyivät auki sen aikaa kun siinä seisoo joku.   Osastolla sama homma jatkui ja porukkaa ramppasi harvase tunti kysymässä jotain. Minulla ei ollut mitään kipuja, ei edes haavan alueella.  Iltahoitajalta kysyin mahdollisuutta saada ruokaa ja päivälliseksi lupasi katsoa jotain ”mitä on helppo oksentaa”. Hieman huvitti tuo kommentti mutta ei kuulemma olisi mukavaa oksentaa tämän operaation jälkeen. Niinpä tyydyin riisipuuroon ja mustikkakeittoon.   Yö sairaalassa meni myös hyvin vaikka olin odottanut kauhujen yötä koska olinhan  torkkunut käytännössä koko päivän. Olin fiksuna ottanut korvatulpat mukaan ja niistä oli jopa hyötyä.  Nukuin 21.30-5.30 putkeen ja mikä parasta sain nukuttua kyljelläni. Seuraavana aamuna alkoi odotus kotiin pääsystä. Kävin kaularangan röntgenkuvassa ja koska siinäkin oli kaikki hyvin ja olin tosi hyvävointinen niin pääsin puoliltapäivin jo kotiin.

Minulla oli itseasiassa koko sairaalassa olo ajan loistava olo eikä mitään kipuja missään.  Eikä kipuja ole vieläkään esiintynyt.  Kaikki kivut jäivät leikkauspöydälle mistä olen suurenmoisen onnellinen. En nimittäin olisi ikinä uskonut tässä käyvän näin hyvin.  Sain heti vähentää lääkkeitä ja koska minulla ei ollut kipuja niin lääkelistalle jäi vain Lyrica, mitä ei voi lopettaa kokonaan yhdellä kerralla. Vähensin lääkemäärää pikku hiljaa ja 1,5 viikossa olin vieroittanut itseni Lyricasta. En tiennyt mitä sivuvaikutuksia olisi pitänyt edes odotella tulevan mutta oletan, ettei minulle sitten tullut mitään koska en kokenut vointia mitenkään erilaiseksi.

Kaulalla koristaa sellainen 5 sentin haava. Kannan mieluummin ylpeänä arpea kaulalla kuin eläisin vuosia kipujen kanssa.

Miten pullistuma kaularangassa on vaikuttanut elämääni?

Sairastelu vaikutti oikeastaan kaikkeen mun tekemiseen. Kotitöitä pystyin tekemään jonkin verran mutta esimerkiksi lattian pesu jäi kokonaan miehen harteille. Hiusten pesu oli hankalaa koska kipeän käden pitäminen ylhäällä aiheutti heti kihelmöintiä. Samoin meikkaaminen teki kipeää kun joutui kumartamaan eteenpäin nähdäkseen peilistä mitä oli tekemässä. Alussa jopa joidenkin vaatteiden päälle laitto oli ihan tuskaa mutta lääkityksen myötä tämä helpottui.

Sosiaalinen elämäkin sai takapakkia koska en voinut käydä kylässä istumisen hankaluuden takia. Kuka haluaa mennä kylään ja seistä pari tuntia? Kun mietit mitä kaikkia asioita sinun pitää tehdä istuen niin samalla ymmärrät kokonaiskuvan kuinka hankalaa elämäni on ollut 2,5 kuukauden ajan. Syöminen pöydän ääressä tai tarpeiden teko vessassa ei ole ollut niitä lempipuuhia koska istuminen sattui käteen. Kehon asennon muutos seisomisesta istumiseen vaikutti niin paljon käteen, että  esimerkiksi kotona seisoin kaikki päivät sillä istuminen alkoi vasta aika loppu vaiheessa olemaan helpompaa. Sohvalla pystyin istumaan loppu vaiheessa kun asetteli tyynyjä selän taakse ja löysi mukavan asennon.

Nukkuminen oli jotain ihan kammottavaa. Nukkumaan menosta tuli oma rituaalinsa, että sai kaikki aseteltua niin, että oli hyvä nukkua.  Kaksi kuukautta lämmitin joka ilta kauratyynyn jonka asetin käden päälle pitkittäin, kipeän käden ollessa ylimääräisen tyynyn päällä. Selälleen nukuin näin aseteltuna 2 kuukautta. Sen jälkeen alkoi turhauttaa ja heiluin ympyrää sängyssä kunnes pääsin leikkaukseen.  Heräsin öisin kipuun ja asettelin tyynyjä uudelleen kunnes sain taas unen päästä kiinni. Yöt oli kaikin puolin rikkonaisia koko sairastelun ajan.

En ole voinut pitää tietynlaisia rintsikoita tai vaatteita jotka painavat niskan alueelle.

Mitä oireita aiheutti?

Järkyttävä hermosärky vasempaan käteen, hartian etuosaan ja vasempaan kylkeen. Vasemman käden etusormi ja keskisormi oli alusta asti puuduksissa 24/7.  Lääkityksen myötä käteen jäi enimmäkseen kihelmöintiä ja puutumista jos olin väärässä asennossa. Autossa istuminen aiheutti suurimmat kivut käteen koska tärinä jota ei ehkä niinkään normaalisti autossa istuessa huomaa oli tämän vaivan kanssa yllättävän kovaa. Junassa oli paljon helpompi olla ja esimerkiksi Helsingin reissut pyrin tekemään junalla, jotta sain istua rennommin.

Mistä sain apua?

Alun lääkitykset meni ihan pieleen ja aloin voida entistä huonommin. Vasta oikean lääkityksen (hermosärkylääke Lyrica, särkylääke Panacod ja tulehduskipulääke Arcoxia) löydyttyä alkoi oireet kutakuinkin helpottumaan. Kihelmöintiä ja puutumista toki oli loppuun asti mutta ihan se pahin kipu jäi näiden myötä pois. Tällä lääkekombolla voi monella olla nuppi sekaisin ja niin oli minullakin alkuun kun Lyrica aloitettiin.  Olo oli kuin olisi useammankin shotin vetänyt ja oli pakko olla maaten aina hetken lääkkeen oton jälkeen. Aika nopeasti tämä vaihe meni ohi ja lääkemääriin tottui.

Vaikka lääkkeistä oli apua niin niistä oli myös haittaa. Herkemmät voi jättää lukematta tämän osion. Haluan kuitenkin kertoa tästä koska se kuului osana tähän kaikkeen. Hermosärkylääke aiheutti ongelmia virtsaamisen kanssa ja ne on asioita joista ei oikeasti halua puhua kenenkään kanssa ja niistä kärsii vaikka kuinka pitkään kunhan ei tarvitse kertoa kenellekään. Parin viikon outojen tuntemusten jälkeen kerroin lääkärille, että saan kohta hankkia tenat jalkaan ja ihmettelin mistä moinen johtui. Hermosärkylääke tekee sen ettei rakko osaa supistua enää oikein. Tämän sain karvaasti kokea leikkauksen jälkeen kun virtsaa ei enää tullut ulos ollenkaan. Nukutuslääkkeet tekivät rakon toiminnasta entistä hankalampaa ja nyt todella toivon, että lääkkeiden jäädessä pois rakon normaali toiminta palautuu.

Lääkkeet aiheuttivat myös jatkuvan hikoilun. Välillä en ehtinyt edes suihkukopista pois kun haisin jo hieltä. Siinä ei paljon dödöt auttaneet.

Yksi suurimmista helpotuksen tunteista toi kauratyyny lämmitettynä käden päälle laitettuna. Lämpö ja pieni paino tuntuivat hyvältä.

Leikkaus vai odottaminen?

Olin valmis leikkaukseen vaikka heti. En olisi halunnut kärvistellä kipujen kanssa enää yhtään pidempään. Tiedän, että pääsin itse hyvin pian leikkaukseen ja monet voivat joutua odottelemaan vuosia. Olenkin hyvin onnellinen ja otettu, että sain apua nopeasti.

Leikkauksessa on aina omat riskinsä ja mitä vaan voi tapahtua jopa rutiinileikkauksessa. Omalla kohdalla kaikki meni hyvin pieniä yllätyksiä lukuun ottamatta. Pullistuma oli kookkaampi kuin mitä magneettikuva oli näyttänyt ja leikkauksen yhteydessä oli esiintynyt hankalampaa verenvuotoa joka oli kuitenkin saatu tyrehdytettyä nopeasti.

Heräsin nukutuksen jälkeen täysin kivuitta ja kipuja ei ole edelleenkään. Neurokirurgi sanoikin, että pahin kipu jää pois mutta en ollut uskonut, että tulen täysin kivuttomaksi. Vasemman käden etusormen tunnottomuus voi viedä vuosia ennen kuin palaa normaaliksi mutta se on niin pieni ongelma tässä elämässä, että ei haittaa vaikka jäisi sellaiseksi loppu elämäksi.

Kuntoutus

Toipilasvaiheessa saa jo alkaa kuntopyöräilemään ja kävelemään lyhyitä lenkkejä. Päivien myötä lenkkejä saa alkaa pidentämään ja kuukauden päästä leikkauksesta saan jo alkaa juoksemaan kevyitä lenkkejä. Kahden kuukauden päästä saa alkaa nostamaan puntteja ja tehdä kovempia lenkkejä. Kovin kummoista täysin lepovaihetta ei leikkauksen jälkeen ole vaan suositeltiin heti aloittamaan kevyen liikunnan koska se parantaa verenkiertoa lihaksissa.

Mitäs nyt leikkauksen jälkeen?

Leikkauksen jälkeen kotona tuli eteen joitakin asioita nukkumiseen liittyen joita joutui varovaan. Esimerkiksi selälleen nukkuminen ei tuntunutkaan enää hyvältä niskan ja kaulan haavan takia. Tämä tuntui hassulta koska olinhan sitä ennen nukkunut monen monta kuukautta vain ja ainoastaan selälleen ja nyt se ei sitten enää onnistunutkaan.  Kyljelleen pystyin nukkumaan heti leikkauksesta lähtien, toki hieman asentoa miettien mutta tämäkin on päivä päivältä mennyt parempaan suuntaan ja nyt ei tarvitse enää juurikaan miettiä kaulan/niskan asentoa nukkumaan mentäessä. Selälleen olo tuntuu myös jo paremmalta vaikkakin ei ihan entisenlaiselta.  Se, että olin nukkunut pitkään selälleen kädet ylhäällä pään päällä ei luonnistunut enää.  Lavat tuntuivat jäykiltä ja käsien tuominen pään päälle venytykseen ei tuntunut yhtään hyvältä. Sairaalasta saamieni jumppaohjeiden mukaan tehtyjen käsiliikkeiden teon jälkeen on tämäkin helpottunut. 

Haava on parantunut todella hyvin ja näyttää yllättävän harmittomalta. En oikein osannut ajatella millainen haavasta tulee ja miten se lähtee paranemaan, joten olen tyytyväinen lopputulokseen joka tulee vuosien mittaan vielä siitä haalistumaan. Se on kuitenkin vain arpi kaulassa eikä mikään kirkkovene tatuointi otsassa.  😀

Kaiken kaikkiaan toipuminen on ollut hurjasti nopeampaa kuin olin ikinä uskonut tai edes toivonut. Vaikka haava kaulalla vielä hieman rajoittaa joidenkin asioiden tekemistä niin olen niin tyytyväinen, ettei tarvitse enää miettiä esimerkiksi miten päin tyhjentää tiskikone, jotta käteen ei satu. Vieläkin tahdon tehdä asioita kuten sairastelun aikana kunnes havahdun jossain vaiheessa tekemistä, että eihän mun enää tarvitse tehdä tätä näin vaikeasti. Hassua miten joihinkin juttuihin tottuu niin nopeasti, että omaksuu ne uudeksi tavaksi vaikka olisi sitä ennen tehnyt 35 vuotta asian erilailla. Nyt pitää taas yrittää kääntää tavat vanhanlaisiksi.

Kaikella on ilmeisesti tarkoituksensa kuten tälläkin episodilla elämässäni (olisin selvinnyt ilmankin) ja pitkään mietin, että ei tästä tule loppua ikinä ja mitä tämäkin muka minulle opettaa.  Itseasiassa sairastuminen herätti miettimään mitä elämässäni oikein haluan tehdä ja vaikka en sitä täysin tiedä vieläkään niin olen ainakin lähempänä sitä kuin aiemmin.

 

14 Comments

  • Susanna

    Leikkauksen jälkeen en kokenut mitään ongelmia nielemisen tai puhumisen kanssa. Kaikki sujui ongelmitta. Ainoa mikä oli hankalaa niin juoda lasi tyhjäksi kun ei saanut ison sidoksen takia käännettyä niskaa niin taakse kun olisi tarvinnut. 😂

  • Taina

    Hei, kiitos vastauksestasi. Mukava kuulla kokemuksia. Ihana kuulla, että kaikki on kivasti kaularangan kanssa ja sinun kohdalla kaikki meni noin hyvin. Oliko sinulla miten pahat kivut nielemisen tai puhumisen kanssa leikkauksen jälkeen?

  • Susanna

    Heippa Taina,

    Kivuthan mulla jäi leikkauspöydälle eli piti varoa vain leikkaushaavaa. Itse haava ei ollut kipeä mutta sidos joka oli haavan päällä oli kireästi joten vaikutti tekemiseen vähän. Sidoksen poiston jälkeen elin aika pitkälti normaalisti välttäen niskan ääritaivuksia etuun ja taakse. Liikkumaan sai alkaa heti leikkauksesta, toki rauhalliseen tahtiin alkuun. Juosta aloin varmaan kuukauden kuluttua leikkauksesta. Noin kuukauden päästä leikkauksesta aloitin myös työt toimistossa joten koen, että normaaliin elämään pääsin nopeasti.

    En pitänyt leikkauksen jälkeen kauluria ja muutenkin käytin sitä hyvin harvoin koko sairastelun aikana koska en kokenut siitä olevan hyötyä kuin autossa istuessa pitkään.

  • Taina

    Hei, jouduitko leikkauksen jälkeen pitämään tukikauluria minkä aikaa?
    Ja kauan sinä koit ,että pääsit kiinni ”normaaliin elämään” esim. Töihin ,treeneihin …

  • Ritva Komsi

    Minulla kaularangassa todettu pullistuma 5-6 välissä 2018 lokakuussa. Kipu sietämätön yläselässä,vasemmassa käsivarressa,puutuu 3 ensimmäistä sormea. Öisin herään 2-3 tunnin yöunen jälkeen kädet aivan turtana vaikka eivät oleet missään puristuksissakaan. Niska,kaularanka.olkapääkipu on sietämätöntä myös alaselkää on leikattu 8 kertaa, välilevypullistumia ym. Aamuisin en tahdo päästä sängystä ylös,venyttelen lattialla koira toistaa jooga-asennossa perässä. Liikun rollaattorin avulla sisällä että ulkona sen mitä pystyn kivut ovat olleet seuranani yli 20 vuotta ja kivutonta hetkeä en ole sen koommin kokenut enkä koe pahenevampaan suuntaan ollaan menossa. Sairaseläke tuli päin naamaa Invalidisairaalassa Ortonissa alle 50 vuotiaana.

  • Susanna

    Tsemppiä toipumiseen. 😊

    Kaikki ei suostu leikkaukseen mutta yksinkertaisesti se muutti ainakin mun elämän taas elämisen arvoiseksi. Hermokipu on ihan järkyttävää ja se ketä sellaista ei ole kokenut ei tiedä miltä raastava kipu tuntuu.

  • Marja

    Ihan kuin olisin lukenut omaa tarinaani, ihan samoja oireita ja vaikeuksia yksinkertaisissa kotitöissä. Muutaman kuukauden oli vaivoja, n. 2 kk sitten menin työterveyslääkärille ja asiat edennyt nyt siihen vaiheeseen, että tiistaina leikkauspöydälle. Sinun tarinasta sain positiivisia voimia, kiitos sinulle. Ja onneksi sait leikkauksesta apua. Toivottavasti minäkin 👍

  • Pekka

    Hyvä tarina. Minulla on leikelty kaularankaa jo kolmesti, kun stenoosi on tullut takaisin vähän ajan pääsät vuosina 2014-2016, nyt kaaduin suihkusta tullessani ja ollaan neljättä kertaa samassa kipuhelvetissä ja leikkausjonossa. Minulla ei mikään auta tähän kipuun.

  • Susanna

    Moikka Bingou!

    Hui miten hurjaa, etteivät terveyskeskuksessa osanneet hoitaa sinua. En oikeasti voi käsittää miten yleinen tietämys lääkäreillä voi olla niin eri riippuen siitä onko töissä julkisella vai yksityisellä sillä saman koulutuksenhan ne kaikki lääkärit käyvät. Omalla kohdalla jouduin kyllä toteamaan, että ei edes kovan luokan lääkäri yksityisellä osannut diagnosoida minua vaan myöhemmin työterveyslääkäri.

    Oletko käynyt neurokirurgilla? Jos saat työterveydestä ajan neurokirurgille niin pyydä peruutusaikaa leikkaukseen niin on mahdollista, että pääset nopeammin leikkaukseen, jos siis olet siihen halukas.

    Tukikaulurista oli ehkä hieman apua auton kyydissä ollessa sillä en kärsinyt sen kanssa niin kovasta pahoinvoinnista kuin ilman kauluria. Selkeästi esimerkiksi junassa oli helpompi olla koska ei ollut tärinää enkä käyttänyt siellä tukikauluria koskaan.

    Ei minulla ollut oikeastaan nielemisvaikeuksia. Ehkä pientä tuntemusta oli nielussa/kurkussa syödessä/juodessa mutta en sanoisi sitä vaikeudeksi. Tämä meni ohi nopeasti muutamassa päivässä. Alkuun oli helpompi juoda pillillä sillä pään kallistaminen taakse jotta sai mukin juotua tyhjäksi oli hankalaa kaulan haavan takia (haava kiristi tai teipit). Saman syyn takia ensimmäiset viikot nukuin vain kyljelläni enkä selälleen mikä tuntui hassulta koska olin nukkunut pullistuman kivun takia selälleen monen monta kuukautta mutta nyt en enää voinutkaan nukkua kuten olin tottunut. Kyljellään nukkuminen oli hieman hakemista alussa leikkauksen jälkeen koska siinäkin haava kiristi tai teipit mutta mihinkään ei varsinaisesti sattunut, enemmänkin epämiellyttävää.

    Nyt kun leikkauksesta on kohta 2 kuukautta niin minulla ei ole pullistumasta mitään muuta muistoa kuin arpi kaulalla tai no pullistuman takia syödyistä lääkkeistä jäi hieman ärsyttäviä oireita mutta katsotaan saadaanko niihin jonkunlaista tolkkua leikkauksen jälkikontrollissa muutaman viikon päästä.

    Tsemppiä sinulle oireiden kanssa ja jos herää leikkauksen suhteen kysymyksiä niin laita vaikka sähköpostia minulle sparklingbeauty@hotmail.fi. 🙂

  • Bingou

    Olipa hyvå lukea tarinasi. Olen 41v nainen. Ensimmäisen kerran kaularangan diskusprolapsi tuli 6 v sitten. Hoitoon pääsy viivästyi koska terveyskeskuksessa ei osattu ollenkaan diagnostisoida. Leikkaukseen ei silloin ryhdytty. Tuli hermovaurio, puristusvoima meni ja en voinut palata enää työhöni.
    Nyt olen 7 vk kärsinyt jälleen säteilykivusta. Onneksi on työterveys, pääsin nopeasti magneettiin. Prolapsi on kookas ja painaa myös selkäytimen reunaa. Odotan ehkä kuukauden päähän tyks iin aikaa.
    Se miten paljon tämä rajoittaa elämää, on monille yllätys. Pään pienikin väärä liike tekee kivut kun hermojuuriaukko on ahtaalla. Hyvä kun kirjoitit siitäkin.
    Oliko sinulle apua tukikaulurista? Oliko leikkauksen jälkeen nielemisvaikeuksia? Tsempit sinne!

  • Susanna

    Okei eli aikamoista eroavaisuutta löytyy eri sairaaloiden välillä ja varmasti riippuu myös kovin jokaisen yksilön tilanteesta. Tyksissa sai tosiaan puhelunkin vielä fyssarilta kotiutumisesta seuraavana päivänä sekä fyssarilla käynnin noin kuukausi leikkauksesta. Liikkumista suositeltiin heti kun kykenee, kuntopyörää ja kävelyä nimenomaan.

  • Riina

    Kiitos vastauksesta! Hus:n protokollaan kuului vain yksi fyssarin puhelu viikon päästä leikkauksesta. Olisin toivonut juurikin noita ohjeita, koska toipuminen tuntuu melko hitaalta. Ainoastaan kävelyä suositeltiin 6 vkoa leikkauksen jälkeen. Sen jälkeen voi tehdä muutakin, jos vain pystyy. Kuntosali tms. voimailu vasta 2 kk leikkauksen jälkeen

  • Susanna

    Moikka Riina ja kiitos kun jätit kommenttia. 🙂 Toivottavasti leikkauksesi onnistui hyvin ja pääset pian takaisin normaalin elämän pariin. Minulle fysioterapeutti kävi ennen leikkausta ohjaamassa liikkeitä ja myös leikkauksen jälkeen samainen ihana fyssari kävi tapaamassa. Ensinnäkin heti leikkauksen jälkeen kun pääsin osastolle niin piti alkaa puhaltamaan tyhjää uimarengasta täyteen 2-3 kertaa tunnissa. Sen lisäksi sain jumppaliikkeitä kuten hartian pyöritys, hartioiden nosto korviin, käsien vieminen suorina pään ylle lattialla maaten tai seisten ( sekä samaan aikaan tehtynä molemmat kädet, että vuorotellen molemmat kädet). Muistaakseni kaikkia liikkeitä piti tehdä 10-15 kertaa kerran päivässä.

    Mukavaa uutta vuotta 2019 sinulle Riina!

  • Riina

    Kiitos, kun kirjoitit tästä aiheesta! Olen käynyt itse samassa leikkauksessa 5 vkoa sitten HUS:n neurokirurgilla. Pullistuma oli vasemmalla puolella 4/5 välissä. Oireita minulla ehti olla vuoden ja myös pitkä sairasloma. En saanut leikkauksen jälkeen mitään jumppaohjeita sairaalasta. Voisitko mahdollisesti kertoa mitä liikkeitä sinulle ohjattiin? Hyvää ja terveyden täyteistä vuotta 2019!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *