elämäntavat,  hyvinvointi,  Races,  Sport,  treeni,  urheilu

APK-hallipuolikkaan kisarapsa

 

Viikko sitten lauantaina kävin juoksemassa tämän vuoden ensimmäisen juoksukisani. Kisakalenterissa on jo kahtena edeltävänä vuonna lukenut helmikuun kohdalla APK-hallimaraton joka juostaan Porin Karhuhallissa. Koska en saanut kirurgiltani leikkauksen jälkeen suostumusta juosta vielä helmikuussa maratonia niin siirsin minut sekä mieheni puolikkaalle.  Syy miksi siirsin meidät molemmat lyhyemmälle oli se, että puolikas juostaan aamulla klo 10 ja maraton klo 13.  Jos molemmat menisi erille niin päivästä olisi tullut todella pitkä ja lastenhoidon lisäksi olisi tarvittu eläimille ruokkijat.

Jännitti todella paljon, että miten juoksu mahtaa kulkea. Kaksi edellistä juoksukisaa Porin Karhuhallissa on keskeytynyt erinäisten vaivojen takia. Kuukauden valmistelulla puolikkaalle ei ehkä ole se järkevin vaihtoehto mutta enpä ole koskaan tehnyt mitään kovin järkevästi mitä tulee juoksemiseen. Menen ja teen fiiliksen mukaan.  Niin tälläkin kertaa.

Aamulla hallin aulassa odotti numerolappujen kanssa tutut kasvot. Apk-hallimaratoonarit järjestävät kisaa pienellä porukalla joten ihmiset ovat kasvoiltaan tulleet tutuiksi kolmessa vuodessa.  Numerolappujen kanssa lähtöpaikalle tekemään viimeistelyjä.  Siinä istuessa kuuntelin muiden juttelevan vauhdeista ja loppuajoista. Alkoi ahdistaa! Muistin miksi en niinkään tykkää ns. maantiekisoista. Niiden kisaajilla on ihan erilainen mentaliteetti kuin polkujuoksijoilla. Aina pääasiassa on mahdollisimman kovat loppuajat ja voitto. Ymmärrän, että se on joillekin todella tärkeää mutta itselle ei ole.

Apk-hallimaratonin järjestäjien ottama kuva.

Kellon lyödessä 10 porukka lähti liikkeelle ja alkuun kierrokset meni fiilistellä juoksemista. Pohkeet olivat vieläkin jumissa saman viikon maanantain juoksukoulun porrastreenistä vaikka olin yrittänyt tehdä kaikkeni sen eteen, että ne olisivat pehmenneet.  Viiden kilometrin kohdalla toinen jalka oli polveen asti ihan puutunut mutta koska tämäkään oire ei ole minulle mitenkään vieras niin päätin vain jatkaa juoksemista. Aiemmin olisin sanonut puutumisen johtuvan matalasta ferritiinistä mutta koska olin nekin arvot tsekannut ennen kisaa eikä niissä ollut mitään vikaa niin puutuminen johtui pohkeen kireydestä. Yritin muuttaa juoksuasentoa enemmän eteenpäin kallistuvaksi ja kyllä vain juoksusta tulikin heti mukavampaa kun jalat alkoivat tuntua taas omilta.

Kierroksia puolikkaassa juostaan 53. Ehdottomasti hitaimmat kilometrit omalla kohdalla oli 30-20 välinen pätkä. Tuntui, että kierros näytöllä olisi aina ollut omalla kohdalla 26. Kahdenkymmenen alle kun menin niin alkoi väsymys painaa ja sykkeet oli jatkuvasti ihan liian korkeat. Niinpä aloin juosta kovempaa lyhyitä pätkiä ja kävellä heti tasatakseni sykettä. Kun syke taas oli jossain järkevässä lukemassa niin juoksin. Tällä tutulla kaavalla menin loppuun asti.  Juostessa mietin miksi tämä juoksu -kävely yhdistelmä tuntuu vain niin paljon paremmalta niin tajusin, että näinhän mä juoksen poluilla. Mäet monesti kävelen ja tasaiset sekä alamäet juoksen.

Selvisin maaliin ilman mitään suurempia ongelmia ja juoksu kulki kohtalaisesti tai sanotaanko, että samalla lailla kuin aina ”maantiekisoissa” . Minulle ei ollut tärkeää saada hyvä aika vaan päästä maaliin. Tarkoitus oli katsoa mikä on lähtötaso tälle vuodelle neljän kuukauden treenitauon jälkeen.  Itse olin tyytyväinen aikaan 2:31:05. Olen juossut puolikkaan kerran aiemmin vuonna 2014, jolloin olin puoli vuotta aiemmin aloittanut juoksemisen. Silloin juoksin puolikkaan aikaan 2:31:09.

Kisa on hyvin järjestetty ja halli on periaatteessa todella ihanteellinen paikka tehdä ennätyksiä koska ei ole sää uhkana eikä myöskään maaston vaihteluja.  En osaa sanoa kuin omasta puolesta mutta mun mielestä ilma Karhuhallissa on ihan hyvä juoksemiseen. Ei se tietenkään ulkoilmaa voita mutta kun on tottunut juoksemaan juoksumatolla salilla niin hallissa juoksu menee samaan kategoriaan. Juoksijoille suunnattu tarjoilupöytä oli laitettu koreaksi ja sieltä löytyi niin vihreitä kuulia, sipsejä, suolakurkkuja, vettä, mehua, Coca-colaa ja urheilujuomaa.  En ottanut tänä vuonna omia eväitä mukaan ollenkaan sillä ajattelin kyllä pärjääväni järjestämien antimilla.  Se miksi myös tykkään kyseisestä kisasta on palkinto. Vaikka minulla ei ole mitään mitaleja vastaan niin silti joskus toivoisi palkinnoksi muutakin kuin metallisen mitalin. Apk-hallimaratonilta saa mukin joka on vallan ihastuttava. Muki muistuttaa kisasta lähes joka aamu kun juon kahvia. 🙂

Varusteet:

Lenkkarit- New Balance 890 V (*kengät saatu)

Olen juossut näillä pelkästään juoksumatolla mutta koska jalat ovat tuntuneet tykkäävän näistä niin uskalsin lähteä näillä puolikkaalle.  Lenkkarit toimi hyvin ja juoksu tuntui niiden osalta ongelmattomalta. Yhden pienen vesikellon sain kynnen viereen johtuen siitä en ollut muistanut lyhentää varpaankynsiä mutta syy ei ollut kengissä.

Trikoot- Blacc kompressiotrikoot

Korkeavyötäröiset kompressiotrikoot oli hyvä valinta kisaan sillä trikoot pysyivät koko kisan ajan hyvin ylhäällä eikä tarvinnut vetää niitä ylöspäin kertaakaan.  Tykkäsin trikoiden sopivasta kireydestä.

Juoksupaita

Sain Keli clothingilta merinovillaisen treenipaidan ja ajattelin heti kokeilla miten se toimii käytännössä, joten otin rohkeasti tuon paidan kisapaidaksi. Tästä aiheesta olen tekemässä oman postauksen lähiaikoina, joten pysykää kuulolla.  Joka tapauksessa merinovillainen paita tuntui juostessa hyvältä päällä. Paidan osalta joudun sanomaan, että sitä sain kyllä useaan otteeseen vetää alemmas kun nousi selästä koko ajan ylemmäs.

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *