elämäntavat,  hyvinvointi,  Sport,  treeni,  Workout

Treenien sekametelisoppa

Sain ystävän houkuteltua samalle salille ja sen jälkeen siellä onkin tullut vietettyä aikaa enemmän kuin normaalisti. Ollaan kokeiltu erilaisia ryhmäliikunta tunteja ja on ollut todella kivaa vaihtelua tehdä muutakin kuin juosta vaikka siinäkään ei ole mitään vikaa. Juoksu on pysynyt viikottain mukana ja välillä kilometrejä kertyy enemmän, välillä vähemmän. En kuitenkaan ota siitä stressiä sillä liikuntaa tulee viikossa enemmän kuin ennen, joten kunto pysyy varmasti hyvin yllä.

Muutamia kertoja on ehditty käydä myös ihan salin puolella ja jopa se on tuntunut pitkästä aikaa mukavalta. Salin suhteen mulla on jonkinlainen viha-rakkaus suhde ja toisinaan se on ihan parasta tekemistä ja välillä tulee kausia kun en suostu menemään sinne ollenkaan. En tiedä johtuuko se siitä, että en keksi siellä tarpeeksi usein uusia juttuja tehtäväksi sillä koen, että kyllästyn salilla käyntiin hirmu nopeasti.

Ryhmäliikuntatunneilla olen saanut hyvin hien pintaan ja mikä parasta hyvän olon. Body combatille on ollut käyttöä lähes joka keskiviikko, jolloin on saanut mennä purkamaan suurimman osan viikolla kertyneistä angsteista.  On ollut super mahtavaa vaan saada liikkua eikä ole tarvinnut miettiä mitään.  Se on ryhmäliikuntatunneissa se ihanuus jonka vuoksi sinne joka viikko tulee mentyä. Väsyneenä ei kannata mennä kovin koreografiselle tunnille sillä muutamia kertoja olen huomannut olevani täysin omissa ajatuksissa ja muut tekee jo jotain ihan muuta liikesarjaa.  Juostessa mun sykkeet nousee helposti liian korkeaksi ja väsy tulee nopeasti. Peruskestävyyden kannalta on ollut huomattavasti järkevämpää käydä erilaisissa jumpissa, sillä olen saanut niissä sykkeet pysymään jotakuinkin pk-alueella. Myös kanki kaikkonen on hävinnyt ja viime sunnuntain pitkiksen jälkeen jopa ihmettelin miehelleni ääneen kun mihinkään ei sattunut eikä kiristänyt koko 20 kilometrin aikana. Lenkin jälkeenkin olo oli hyvä ja jalat toimi kuin unelmat seuraavanakin päivänä salilla. Liikkuvuus on siis noussut uusiin sfääreihin ryhmäliikuntatuntien myötä.

Treenimotivaatio on ollut ihan huipussa eikä juuri yhtenäkään päivänä ole ärsyttänyt lähteä urheilemaan töiden jälkeen.  On ollut huippua juosta lyhyempiä ja pidempiä lenkkejä nauttien niistä jokaisesta. Kroppa on toiminut juuri niin kuin pitääkin ja siksi olokin on ollut todella hyvä. Se on vastaanottanut treenien monimuotoisuudet just niin kuin toivoinkin. Olen pystynyt treenaamaan useampia päiviä putkeen ilman, että palautuminen olisi huonontunut.  Yllättävää on ollut se miten hyvin on jaksanut tsempata syömisten kanssa.  Treeni ja ravinto kulkevat sulassa sovussa. Jos ruokailut menevät päin honkia ja treenimotivaatiokin siitä pikku hiljaa tippuu nollaan. Olen ollut kyllä väsynyt vaikka olettaisi olevan hyvinkin virkeä mutta luulen, että syynä on ollut katupöly/siitepöly yhdistettynä aika kuluttaviin päiviin töissä. Parin viikon päästä häämöttää lomaviikko Kreikan lämmössä, joten eiköhän sitä tässä vielä jaksa sykkiä.  Sitten on viikko aikaa ottaa rennosti kunnes alkaakin sellainen rumba, ettei ollakaan vähän aikaan nähty. Loman jälkeen saan seuraavan kerran hengähtää varmaan vasta juhannuksena. 🙂