hyvinvointi,  juokseminen,  kestävyysurheilu,  motivaatio,  Races,  Sport,  treeni,  urheilu

Juoksuvuosi 2019

Tämän vuoden juoksukisat on taputeltu. On aika tarkastella mitä sitä on tänä vuonna tullut tehtyä ja mihin on syytä panostaa ensi vuonna sillä aina on parannettavaa.

Treenasin valmennusohjelman mukaan mutta vieläkin enemmän olisi pitänyt jaksaa juntata pitkiä peruskestävyyslenkkejä. Mäkitreeneistä innostuin ja niitä tein ahkerammin kuin koskaan mutta pitkiä polkujuoksulenkkejä tuli tehtyä ihan liian vähän. Lyhyitä pk-lenkkejä tuli juostua mutta sykkeiden pitäminen tarpeeksi alhaalla, vei suurimman innon lenkeiltä. Jatkuva kellon tuijotus saa sykkeet kohoamaan jo pelkästä tuijotuksesta. Ensi vuodelle pitää löytää uusi tapa treenata koska sykkeiden katsominen ei toimi minulla. Kun lähden lenkille, haluan edetä enkä pysähdellä pudottamaan sykkeitä jatkuvasti. Sykkeeni nousee tosi nopeasti ylös ja samaten laskee nopeasti mutta sen pysyminen samassa tasossa pidempään tuntuu olevan mahdoton tehtävä. Onneksi nämä ovat asioita joita voi kehittää!

Kisat

Osallistuin vain neljään kisaan. Tarkoitus oli mennä elokuussa vielä Tromso sky raceen mutta muutaman muuttujan takia ei päästy lähtemään, joten kisakausi päättyi osaltani Pallakseen.

Olen oikeastaan tosi tyytyväinen siihen, että kisoja oli vain vähän tänä vuonna. Sairastuminen vuoden 2018 syksyllä ja 4,5 kuukauden liikuntatauko vei kunnon alas. Vasta tammikuun puolessa välissä pääsin aloittamaan kuntoilun uudelleen ja juuri pahimpaan aikaan sillä ulkona oli liukasta, jolloin sai varoa joka lenkillä ettei lennä nurin ja loukkaa juuri leikattua kaularankaa. Salikortin olin jäädyttänyt sairasloman ajaksi, mutta sieltä avautuikin taas hyvät juoksumahdollisuudet matolla treenaamiseen ja kuntokin alkoi kohota pikkuhiljaa.

Olin päättänyt, että tänä vuonna juoksen satasen ja sen eteen oli tehtävä tuplasti enemmän töitä. Olin sairastumisesta rikki, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Jatkuva hermoja raastava kipu söi psyykkistä kuntoa todenteolla. Psyykkisen puolen sai kuntoon heti leikkauksen jälkeen kun kivut hävisivät mutta fyysisen kunnon kanssa tehdään edelleen töitä. Pikatietä juoksukuntoon ei ole.

Apk-hallimaraton 21 km – kisarapsa

Ainoa ns. tasamaan kisa, johon osallistuin oli hallipuolikas Porissa helmikuussa. Olin saanut luvan juosta leikkauksen jälkeen vasta tammikuun puolivälissä. En ollut yhtään varma selviänkö puolikkaasta koska olin ehtinyt treenata niin vähän. Mutta koska luonteeseeni ei kuulu luovuttaminen ihan helpolla, niin vääntäydyin maaliin asti.

Aika oli 2h 31min, joka oli sen aikaiseen kuntoon nähden hyvä aika. Alla oli kuukausi juoksua, 4,5 kuukauden totaali liikkumattomuuden jälkeen. Pahaltahan tuo koko aika tuntui niin vähän treenin vuoksi mutta hei maaliin asti.

Apk- hallikisassa on aina ihan mahtava tunnelma, koska kisa on kivan pieni. Puitteet on hyvät ja antimet sitäkin paremmat. Sisävessat, tasainen ”reitti” ja hyvä ”keli” koko kisan ajan.

RedBull400- kisarapsa

Kyseinen kisa oli niin kaukana omalta mukavuusalueeltani kuin voidaan vain olla. En ollut treenannut oikeastaan yhtään kyseistä kisaa varten enkä kyllä tiennyt yhtään mitä kisalta olisin odottanut.

Olin aikeissa olla osallistumatta penikkataudin vuoksi (ortopedikin suositteli jättämään kisan kalenterista) mutta päätin kuitenkin loppu metreillä, että osallistun. Olihan se kokemuksena hyvin erilainen kuin mikään muu kisa missä olen ollut. Matka on lyhyt mutta nousu ylös todella rankka. Lahden mäkihyppyrin yläpäässä verenmaku suussa, taju melkein kankaalla, happea haukkoen tuli mieleen ala-asteen hiihtokisat. Verenmakusuussa ei ole tullut tehtyä mitään sitten ala-asteen hiihtokisojen jälkeen. Penikoita särki yli viikon ja pelkäsin, että ehtiikö edes parantua Karhukierrokselle mutta kyllä ne siitä tokenivat.

Sen verran kivaa siellä kuitenkin oli, että todennäköisesti osallistun myös ensi vuonna.

Nuts Karhunkierros 80 km- kisarapsa

Vuoden pahin pettymys oli kohdallani Karhunkierros. Ei minua harmita, että keskeytin koska se oli sillä hetkellä paras ratkaisua mutta nyt kun takana on Pallas samalla pahalla ololla tallusteltuna, niin tiedän, että olisin varmasti päässyt maaliin myös Karhunkierroksella. Syy pahaan oloon on edelleen mysteeri mutta olen oppinut kahden kisan ajalta sen, että oksettavasta olosta huolimatta pystyn nauttimaan energiaa, joten se ei enää ole syy lopettaa kisaa kesken ellei sitten oikeasti iske nestehukka.

Ensi vuonna otan Karhunkierroksesta uusinnan samalla matkalla. Haluan päästä maaliin asti ja päästä nauttimaan matkasta kokonaisuudessaan. Parhain pala eli Konttaisen jälkeisen mäet on edelleen kokematta. Ne on päästävä tunkkaamaan. Karhunkierros on sinne päälle 50 kilometriin asti hyvinkin juostavaa, jonka jälkeen alkaa vasta käytännössä se kisan pahin osuus. Siihen asti kun energiat riittää hyvin, niin ollaan jo voiton puolella.

Nuts Pallas 105 km – kisarapsa

Pallaksen kisa oli kesän odotetuin kisa. Lähdin kisaan ilman mitään odotuksia ja tavoitteita. Siksi minua ei jännittänyt edes lähtö viivalla koska olin päättänyt, että lähden rauhalliseen tahtiin koittamaan onneani ja etenen niin pitkälle kuin jaksan, toivon mukaan maaliin asti.

Ongelmitta ei 105 km mennyt mutta maaliin asti pääsin joka oli minun kuntoiselleni tavan tallaajalle äärettömän hyvä suoritus. On se nimittäin rankkaa kävellä suurin osa tuollaisesta kilometri määrästä voiden pahoin ja varpaat paskana. Siitäkin huolimatta, että koko matka ei sujunut hyvässä hengessä ja seuraavan viikon kärsin varsin kivuliaista varpaista, niin olen tyytyväinen, että lähdin koittamaan tuota matkaa.

Yli 100 kilometrin matkan eteneminen yhteen vuorokauteen oli tämän vuoden tavoitteeni ja kun tajusin saavuttaneeni sen, olin aika ällikälläni koska en olisi uskonut ikinä saavuttaneeni sen tuossa kunnossa, jossa olin kesällä. Olin toki treenannut mäkeä mutta juoksukilometrejä oli silti ihan liian vähän.

Maisemien puolesta Pallaksen kisa oli myös ehdottomasti paras. Aika kultaa pikku hiljaa muistot (ne kivuliaat) ja voisin harkita lähteväni samalle matkalle joskus uudestaan. Siihen mennessä toivon unohtaneeni kokonaan miten pahalta tuntui Ylläksestä eteenpäin olleet kivikot. Juostavaa osuutta kyseisellä matkalla olisi ollut paljon, jos vain olisi pystynyt juoksemaan. Mäkiä löytyy kivasti koko matkalta ja täytyy todeta, että ne oli mun vahvuus. Mäkitreenien tekeminen koko kesän ajan ei ollut turhaa ajanhukkaa. Jos ylämäet olisi tuntuneet pahalta koko matkan ajan, niin matkan etenemisestä ei olisi tullut yhtään mitään.

Vaikka matkan suorittamiseen menikin 22h 45 minuuttia, niin ajalla ei minulle ole mitään merkitystä. Minulle paras saavutus oli päästä annetussa ajassa maaliin ilman suurempia loukkaantumisia.

Vuosi on pulkassa ja voi alkaa suunnittelemaan tulevaa kautta. Kiinnostaisi tietää mihin kisoihin sä aiot osallistua vuonna 2020? 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *