Idootit ympärilläni – Thomas Erikson (+ alekoodi Nextoryyn)

*Postaus on toteutettu yhteistyössä Nextoryn kanssa ja sisältää mainoslinkkejä. Mainoslinkit on merkitty *-merkillä.

Aloitin kyseisen kirjan lukemisen jo jokunen vuosi sitten. Vailla mielenkiintoa kirja jäi parin sivun jälkeen pinoon odottamaan parempaa hetkeä. Ostaessani kirjan aihe oli tosi pinnalla ja ajattelin, että pitäähän minunkin lukea, että mistä nyt niin puhutaan. Aihe ei kuitenkaan silloin kiinnostanut niin paljon, että olisin jaksanut lukea enempää.

Innostuttuani lataamaan Nextoryn alkuvuodesta, kuuntelin ensimmäisten kirjojen joukossa Thomas Eriksonin Laiskat alaiset ympärilläni. Tämän jälkeen siirryin Kehnot pomot ympärilläni – kirjaan. Hyvän lukijan myötä sain ihan uuden innostuksen Thomaksen kirjoihin ja ajatusmaailmaan. Näin ollen oli pakko tarttua aiemmin kesken jääneeseen alkuperäisteokseen.

Ihanteellistahan olisi oppia toinen toisiltamme, saamalla aikaan paremman version itsestämme.

Minulla oli hyvät aavistukset omasta väristäni ja Idiootit ympärilläni- kirja vain vahvisti nämä. Eihän mikään tietenkään ole mustavalkoista ja kaikissa meissä on kaikkia värejä, jos näin voisi sanoa. Uskon kuitenkin siihen, että meillä kaikilla on ne niin sanotut päävärit, joihin sitten sekoittuu joukko värejä pienemmässä mittakaavassa. Eikä tämä opus ole tosiaankaan mikään ultimaattinen totuus siitä millaisia me olemme mutta minusta on tämä on kiinnostavaa. Me olemme kaikki uniikkeja ja olisi kaikille hyväksi oppia miksi joku toinen käyttäytyy eritavalla kuin itse. Oma tapamme ei välttämättä ole se paras mutta voisimmeko oppia toisen tavasta toimia, jotain omaan käyttäytymiseen. Voisinko itse näyttää pähkäilijälle mallia, että joskus oikein ratkaisu on vain ostaa se mitä haluaa ilman, että sitä tarvitsee pohtia monta kuukautta?

Punainen tyyppi, ripauksella sinistä tyyppiä

En ole totta puhuen kovin ihmisrakas. Eläinrakas sitä vastoin olen. 🙂 Tykkään introverttinä olla omissa oloissa ja nautin kun saan olla kotona. Tietysti silloin tällöin on kiva lähteä ulos kavereiden kanssa mutta olen tällaisten tapahtumien jälkeen ihan loppu. Minulta menee monta päivää toipua sosiaalisten tapahtumien jälkeen eikä syynä ole alkoholin aiheuttama krapula vaan ihmispaljous ja sosiaalisena oleminen. En ole parhaimmillani small talk-tilanteissa, sillä juttelu asioista, joista en oikeasti ole kiinnostunut, hiertävät sisuskalujani. Minulle ei ole luontaista jutella ventovieraille ja olen aina yhtä jäykkänä jos joku tuntematon alkaa jutustelemaan kanssani jossain. Selviydyn kyllä niistä mutta vastaukseni voivat kummastuttaa juttelun aloittanutta. Minusta voikin saada kuvan, että olen kylmä ja etäinen, koska en ole kummoinenkaan lörpöttäjä. Puhun omista asioistani vain selvästi rajaamani porukan kesken. Sosiaalisessa mediassa näytän otteita elämästäni mutta paljon jää kertomattakin.

Moni varmasti nauttii, kun töissä järjestetään työporukalle kaikkea kivaa tekemistä joka ei liity työntekemiseen, mutta minä en nauti sellaisesta yhtään. Muutaman kerran vuodessa joku tapahtuma on kiva mutta jos se menee sellaiseksi joka viikko jotain puhdetta, niin EI KIITOS! Kaikki tiimihengen nostatus illanvietot saa minut enemmänkin näkemään punaista kuin, että nauttisin sinne menemisestä. En koe tarvetta kaveerata työkavereiden kanssa vaan minulla on työn ulkopuolella omat kaverini, joiden kanssa haluan viettää aikaa. Minusta on tärkeää tulla työkavereiden kanssa toimeen ja mielestäni siinä olen onnistunutkin. Ei minulla ole ketään mitään vastaan mutta aina on niitä kenen kanssa juttu luistaa paremmin eikä siinä ole mielestäni mitään väärää.

Yksi huonoimmista piirteistäni on äkkipikaisuus ja se, että haluan asioiden tapahtuvan nopeasti. En kestä yhtään jahkailua ja odottelua. Jos jotain pitää ostaa, niin marssin kauppaan ja ostan sen mitä tarvitsen. Mieheni päin vastoin tutkii tuntitolkulla netistä eri kauppojen hintoja, malleja ja ominaisuuksia. Siksi niin hyvin täydennämmekin toisiamme. Tarvitsen joskus mieheni rauhallisuutta päätösten teossa ja välillä taas saan mieheni ostamaan jotain ihan ex tempore, kunhan osaan perustella asian hyvin. Työssä tämä piirre myös korostuu palavereissa. Esimieheni tapa on kertoa uudesta toimintavasta, esittää asia tiimiläisille ja kuulla mielipiteitä. Kun mielipiteitä tuleekin niin puolesta, että vastaan ja toimintatapaa joudutaankin vielä muokkaamaan niin itsellä palaa hermo siinä kohtaa kun pidetään kolmatta palaveria samasta asiasta, koska joka kerta tulee jotain uutta asiaa. Minulle kun riittäisi, että asia kerrotaan silleen kuin se on tarkoitus ottaa käyttöön ja jos tulee muutoksia niin en infotaan sähköpostilla ja sillä selvä. Haluan päästä lopputulokseen mahdollisimman pian eli kanssani voi hypätä aina viimeiselle sivulle, jotta olen tyytyväinen. Jatkuva jahkaaminen ärsyttää todenteolla minua mutta yritän silti sinnitellä tämän piirteeni kanssa ja oppia odottamaan kiltisti.

Punaiset kuten minäkin vaadin itseltäni aina liikaa. Vaadin täydellisyyttä ja harmistun helposti, jos en saavuta tavoitetta. Vaadin tuloksia ja petyn kun tulokset ei täyty. Haluaisin edetä uralla ja tienata huimia palkkasummia. Petyn raavaasti kun asiat eivät menekään suunnitellusti. Vien lähes aina sisukkaasti kaiken loppuun asti mitä olen suunnitellutkin, jos se on vain minusta kiinni. Olen aina ollut suorituskeskeinen ja siksi minulla pitää aina olla jokin tavoite. Tavoitteet vievät minua eteenpäin. Kun minulla on konkreettinen tavoite olemassa, niin koen, että tekemisissäni on enemmän järkeä.

Suorittajana minulla on aina monta rautaa tulessa ja teen aina to do-listoja, joita löytyy lähes jokaiseen kotimme pöydän päältä. Kaikki mitä teen on aina suorittamista. Toki nautinkin asioiden tekemisestä mutta niissä on aina suorittamisen makua. Haluan saada päivän aikana tehtyä mahdollisimman pois ja illalla rojahtaa sohvalle nauttien siitä hyvän olon tunteesta, että sain tehtyä tarpeeksi paljon.

Punaiset tyypit eivät ole olemassa muiden vuoksi, vaan itsensä vuoksi.

Thomas Eriksson

Stressitilanteita korjaan lähtemällä lenkille tai salille. Kun kiukun, stressin tai ahdistuksen saa purettua fyysisellä suorituksella, olen kuin uusi ihminen. Ollessani nyt sairauslomalla työuupumuksen vuoksi, olenkin ahkeraan juossut juoksumatolla. Olen niin nauttinut kun saan vaan juosta ja purkaa pahaa oloani. Stressaavissa tilanteissa harvemmin saan hyvän olon lukemalla kirjaa tai rauhoittumalla muutoin. Lukeminen vaatii minulta täydellistä keskittymiskykyä, samoin kuin blogin kirjoittaminen ja stressaantuneena en pysty tarttumaan kumpaankaan.

Kun hyvät piirteet kääntyvätkin itseä vastaan

Alla olevassa taulukossa on piirteitä, jotka näen itsessäni. Ne ovat olleet aina vahvuuksiani työhaastatteluissa, harrastuksissa ja muutoinkin elämässäni. Ne ovat asioita joiden takana olen seissyt kuin lumihuippuinen vuori. Ne ovat olleet elämäni perusta.

suorittajatuloskeskeinenäkkipikainen
päättäväinenkunnianhimoinenaikaansaava
kilpailuhenkinenvaativatavoitteellinen

Kaikki alkoi oikeastaan jo viime vuoden lopulla mennä huonommin. Stressinsietokykyni huononi jatkuvasti ja olin jatkuvasti kiukkuinen. Alkuvuodesta pääsin töissä laajentamaan osaamistani ja olin innoissani siitä kaikesta vastuusta joka harteilleni oli nostettu. Olin ylpeä, että minut oli valittu mukaan oppimaan uutta. Samaan aikaan aloin voida entistä huonommin. Samalla kun vastuuta tuli lisää, aloin uupua. Olin oranvanpyörässä josta ei heti pystynytkään hyppäämään pois. En ole luovuttaja vaan sisukas taistelija joka ei väsy. Minä kestän kyllä. Tätä mantraa hoin itselleni monen monta kuukautta, kunnes kesäkuussa romahdin täysin lahjapakettia paketoidessa. Itkin ja yritin tärisevin käsin saada teippejä lahjapaperin päälle, mutta en vain pystynyt siihen. Paketoinnista ei tullut mitään ja tajusin ettei tämä ole enää normaalia.

Vahvuuteni kunnianhimoisena ja tavoitteellisena ihmisenä vei minut jyrkänteen reunalle, jossa olin ihan juuri putoamaisillani. Onneksi havahduin ja menin lääkäriin. Sinänsä liian myöhään, koska romahdus oli jo tapahtunut mutta hyvä, että edes tässä kohtaa. Olin tehnyt töissä kaikkeni, että saisin esimieheni ja työpaikan hyväksynnän, että joskus edes pääsisin etenemään urallani. Olin haalinut itselleni paljon vastuualueita, jotta joskus saisin kaikesta siitä kiitokseksi ansaitsemani palkankorotuksen. Olen kuitenkin vain yksi rivityöntekijöistä, joilla ei isossa yrityksessä ole merkitystä, vain tuloksilla on. Tunne on turhauttava, kun on aina yrittänyt parhaani ja loppu peleissä en ole sillä päässyt mihinkään.

On kamalaa kadottaa itsensä.

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tuntenut ääretöntä epävarmuutta ja pelkoa. Pelkoa, jolle ei ole järkevää selitystä. Epävarmuus on ollut niin pahaa, että en ole kokenut turvalliseksi lähteä edes kauppaan yksin kärsimättä jäätävästä ahdistuksesta. Olen jatkuvasti miettinyt mitä muut ajattelevat vaikka sillä ei ikinä ennen ole ollut minulle mitään merkitystä mitä muut minusta ovat ajatelleet. Olen kokenut syyllisyyttä siitä, etten ole kyllin hyvä. En työntekijänä, en vaimona, en äitinä, en tyttärenä enkä ystävänä. Epäonnistuminen on ollut päällimmäisenä mielessä. Pahiten olen ottanut työhön liittyvät epäonnistumiset ja niitä olen pyöritellyt ajatuksissani. Koin, etten enää pysty työhöni niin hyvin kuin pitäisi pystyä ja tuotan vain pettymyksiä. Kaikille. Työkavereille, työpaikalle, asiakkaille ja ennen kaikkea itselleni. Omasta huonosta olosta johtuen olen ottanut kaiken itseeni vaikka joku toinen ei välttämättä ole sitä edes tarkoittanut pahalla.

Kuin huomaamatta olen tajunnut mitä kaikkea romahdus ja uupumus on saanut aikaan minussa. En tunnista enää itseäni ja teen kovasti töitä mielessäni sen eteen, että voin joskus taas olla oma itseni.

Olen käynyt muutaman kerran psykologilla juttelemassa. Kertoessani hänelle mietteistäni, tavoistani työskennellä ja luonteenpiirteistäni, kävi hänelle aika nopeasti ilmi, että hyvinä pitämäni piirteet, ei ollutkaan niitä parhaimpia. Piirteet kuten tuloskeskeisyys, tavoitteellisuus ja suorituskeskeisyys vievät helposti uupumukseen, koska tarve toteuttaa tietynlaisia asioita on niin kova. Olen aina ajatellut näiden piirteiden kuuluvan minuuteni, joten en ole koskaan edes ajatellut, että ne olisivat pahimpia vastustajiani elämässäni.

Totutuista piirteistä ja toimintamalleista pois oppiminen tulee olemaan yksi vaikeimmista asioista elämässäni, sillä ne ovat iskostuneet hyvin syvälle. Sinänsä näissä minullakin esiintyvissä piirteissä ei ole mitään haittaa mikäli ne pysyvät järkevässä mittakaavassa mutta jos tulokset ja tavoitteet kasvavat vuosi vuodelta alkaa kaikki menemään punaisen puolelle. Tarkoitus ei ole suoriutujasta muuttua kokonaan laiskamadoksi vaan opetella elämään hieman rennommin. Tavoitteita saa olla mutta kaikkea ei tarvitse tehdä veren maku suussa. Nähtäväksi jää opinko tulevaisuudessa tekemään asioita rennommalla asenteella, laskenko tavoitteita, unohdanko tulokset ja opin nauttimaan nykyhetkestä murehtimatta kaikkea.

Lomalukemista

Lukemani kirja Idiootit ympärilläni sai minussa vahvoja tunteita esiin, koska ne olivat täydellisesti kuvaavia lauseita minusta. Ne kuvasivat minua juuri sellaisena kuin olen aina ollut. Tämä kirja ja monta muuta tunteita herättävää kirjaa löydät Nextoryn valikoimista.

Alekoodilla lomalukemista Nextory 3 kk puoleen hintaan! Tarjous koskee Nextoryn uusia sekä entisiä asiakkaita, ei aktiivisia tilaajia. Koodi on voimassa 31.7.2020 asti. Alla olevan painikkeen kautta pääset suoraan Nextoryn sivulle.

Mukavia luku- ja kuunteluhetkiä innostavien kirjojen parissa!

3 Comments

  • Hertta

    Itsekin muistan, että lapsena olin ihan valmis lähtemään yökylästä kotiin heti aamulla. Osin se on varmasti sitäkin, että olen aina tainnut tykätä tehdä asiat tietyllä tavalla ja ahdistun helposti, jos en saa toteuttaa omia rutiinejani. Onneksi aikuisena uskaltaa jo olla vapaammin oma itsensä ja tietää mikä ei tee itselle hyvää. Toisaalta mulla on ainakin vielä matkaa siihen, että uskaltaisin reilusti olla niin introvertti kuin oikeasti olen. Totta on sekin, että introverttejä on monenlaisia ja se, että päivät ja fiilikset vaihtelee. Hyvin kuvaava piirre on kuitenkin se, että lataan akkuni olemalla yksin.

  • Susanna

    Uskalsin sanoa sen ääneen, mitä moni ehkä ajattelee tai ei uskalla todeta. Introverttejäkin on varmasti erilaisia ja näin uupumuksen keskellä olen kyllä ollut hyvin erakkona. Toki myös koronasta johtuen mutta viihdyn oman perheen kesken omissa oloissa.

    Olen vasta viime vuosina alkanut ymmärtää itseäni paremmin. Jo nuoresta asti olen ollut kaveripiiristä se joka ei niinkään innostunut esimerkiksi yökyläilyistä. Tykkäsin mennä kotiin omaan rauhaan, sillä olin monesti ihan loppu jo päivän touhuista yhdessä kavereiden kanssa. Tykkään käydä silloin tällöin lenkillä tai lasillisella kavereiden kanssa mutta siinä se. En jaksaisi joka päivä hengailla kavereiden kanssa vaikka he kuinka ihania ihmisiä ovatkin. <3

  • Hertta

    Tätä lukiessani tuntui välillä siltä kuin olisin omaa tekstiäni lukenut. Jotenkin minusta vaan on aina tosi helpottavaa kuulla muista introverteistä ja tietää, ettei ole ainut tyyppiään tässä maailmassa. Ja tuo, että uskaltaa sanoa, ettei ole ihmisrakas. Se ehkä kuulostaa hurjalta, mutta asiaa tarkemmin ajateltuna totesin, ettenpä mäkään taida varsinaisesti olla ihmisrakas ihminen. Täytyy ehdottomasti tutustua tähän kirjaan, kiitos vinkistä ja koodista! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *