• Pallaksen kisa lähestyy

    Täällä sitä ollaan kisamestoilla Äkäslompolossa. Lähdettiin keskiviikko torstai välisenä yönä ajelemaan ja eilen oltiin perillä jo ennen kahta. Tämä toimi paremmin kuin oletin ja eilen ehdittiin nukkua kunnon pitkät päikkärit ennen ruuan haku reissua Leville ja samalla käytiin Ylläksellä tutkimassa reittiä ja haettiin illalla vielä nunerolaputkin.

    Karhunkierroksen keskeytys on pyörinyt mielessä ja sen myötä olen veivannut mielessä Pallaksen matkan siirtoa lyhyempään.  Toisaalta houkuttelisi juosta Hetasta Pallakselle 55 km:n matka yötä vasten mutta kun saman matkan olen jo juossut vuonna 2017, tosin toiseen suuntaan.  Siksi alun perin ilmoittauduttiin 105 km:n, jotta päästään juoksemaan meille uusia polkuja sillä kyseinen reitti lähtee Pallakselta ja päättyy Äkäslompoloon.  Lähtö on keskiyöllä lauantaita vasten mikä tekee kisasta entistä mielenkiintoisemman. Uusien reittien lisäksi päästään juoksemaan yöllä mikä on ihan uutta meille.  Treeniohjelmaan on sisältynyt oman mittapuuni mukaan paljon tunkkausta ja se on ollut jokaisen nousumetrin arvoista sillä  105 km:n matkalla nousua tulee 2660 metriä.

    Treenit

    Olen oikeastaan aika super innoissani lähdössä Pallakselle.  Treenit on kulkenut suunnitellun ohjelman mukaisesti ja olen suoraan sanottuna aika ylpeä itsestäni, että olen saanut raahattua itseni mäkeen treenaamaan yksinäni.  On ihan hyvä tehdä kamalia harjoituksia yksinäänkin sillä sitä yksinään tarpomista se aika pitkälti kisoissakin on. Itse en ainakaan ole kovin sosiaalinen tapaus juoksukisoissa toisin kuin mieheni joka varmaan juttelee jokaiselle kenet vain näkee. 😀 Olen koittanut treenata niitä hetkiä varten kun tekee mieli luovuttaa ja jalat ei jaksaisi liikkua enää yhtään. Ne on niitä pahimpia mielen notkahduksia, joissa funtsii koko lajin järkevyyttä. Kuitenkin jokainen eteenpäin juostu askel vie lähemmäs maalia ja sitä mahtavaa onnistumisen tunnetta.  Kipeästä kropasta huolimatta fiilis on useimmiten maalissa todella tunteellinen.

    Treenit ovat sisältäneet paljon peruskestävyyssykkeillä liikkumista joka tarkoittanee minun tapauksessani hölkkää ja kävelyä vuorotellen. Sykkeeni nousee hyvin helposti yli 145 juostessa mutta laskee myös nopeasti. On vaativat todella paljon hermoja, että olen jaksanut tehdä näitä parin tunnin lenkkejä. Ei ole helppoa vaihtaa kävelyyn kun tekisi vain mieli paahtaa kovemmin mutta ei saa. Jo aika lyhyessäkin ajassa sykkeissä on tapahtunut selkeää muutosta mikä tietenkin innostaa jatkamaan. Alkuun en kovin montaa juoksuaskelta ehtinyt ottaa kun piti kävellä ja lähes koko ajan joutui kävelemään. Nyt saan sentään suurimman osan ajasta hölkkäillä.  Myös maksimisyke on tullut alaspäin. Tammikuussa ja jonkun kuukauden sen jälkeenkin pääsin heittämällä treeneissä yli 200 sykkeille mutta nyt Hirvensalon mäkeä kivutessa on sykkeet jääneet alle 190. Myöskään vedoissa en ole päässyt yli 190 sykkeille.  Edistystä on siis tapahtunut.

     

    Varusteet

    Suurin osa varusteista on vanhoja, joilla olen juossut jo useamman kisan. Vain Black diamondin sauvat ovat uudet ja ne aion ottaa mukaan reissuun. Sen mitä olen niillä tehnyt mäkitreenejä, niin olen kokenut, että niistä on hyötyä niin ylöspäin mennessä kuin alaspäin mennessäkin. Saa sitten nähdä mitä mieltä olen kisassa niistä, että olisiko ollut parempi jättää sauvat kotiin vai kannattiko niitä raahata mukana yli 100 kilometriä.

    Lenkkariksi päätyy todennäköisesti Salomon Sense Ridet, jotka on tuntunut jalkaan sopivilta. Harkitsin uusien Salomon S-labien ostoa mutta mennään nyt vielä tämä kisa näillä. Ensimmäiset ostamani polkujuoksulekkarit oli Salomon S-labit ja en ole vielä löytänyt toisia yhtä hyviä vaikka on tullut kokeiltua toisia merkkejä ja malleja. Pitää kai uskoa se ja ostaa ne seuraavaksi ja jättää muut lenkkarit kaupan hyllylle.

    Olen käyttänyt lenkeillä ja kisoissa tätä pr-lahjana saamaani Haglöfsin takkia, joka pitää vettä ja tuulta. Se on aivan ihana päällä ja myötäilee juostessa kropan liikkeitä.  Kevyt takki on ehdoton näissä pitkissä kisoissa, jotta kantamukset olisivat mahdollisimman kevyet.  Useimmiten pakollisiin varusteisiin kuuluu myös sadetta pitävä takki, jonka vesipilariarvo on määritelty.

    Näillä fiiliksillä ja varusteilla lähden enai yönä kello 00.00 rientämään Pallakselta kohti Äkäslompoloa ja Jounin kauppaa jossa maali sijaitsee. Meininkiä voi seurata ig-tililtäni @suspa83. 😊

  • Lukeminen blogin edelle

    Viime kuukausina lukeminen on noussut urheilun rinnalle yhdeksi mielekkäimmäksi touhuksi. Blogi hiljaisuus on suurimmaksi osaksi johtunut tästä, että olen iltaisin juuttunut kirjan kansiin kun toinen vaihtoehto olisi kirjoittaa blogia.  Olen päässyt aikalailla irti sellaisesta hetken mielessäni painineesta blogin kirjoittamisen pakkopullasta ja kirjoittanut sitä nyt enimmäkseen silloin kun tekee mieli.  Tämän takia suurin osa postauksista tulee jäätävästi jälkijunassa mutta kirjoittamisesta pakotettuna ei tule mitään. Olen istunut moneen otteeseen koneen edessä WordPress avattuna mutta en ole saanut kirjoitettua lausettakaan. Mitään ei ole tullut ulos.  Nyt kun olen pitänyt selkeää taukoa ja tehnyt muita juttuja, niin kirjoittaminenkin on alkanut tuntua kiinnostavammalta.

    Odotan iltoja kun saan käpertyä kirjan kanssa sänkyyn. Lukeminen rentouttaa tiukan treenin jälkeen ja tuntuu, että hetken lukemisen jälkeen uni tulee helposti. 

    Olen ollut aina sellaisen kevyen hömpän lukija mutta nyt olen jäänyt koukkuun dekkareihin.

    Kevään viimeiseksi hömppäkirjaksi jäi Laurent Gounellen Sinä päivänä opin elämään, jonka sain Gummerukselta. Minulla kesti hetken  päästä kirjaan sisään mutta taas kun sai juonesta kiinni, niin loppu oli nopeasti luettu. Hyvällä konseptilla toteutettu kirja josta päällimmäisenä jäi mieleen elämän tärkeys.

    Luin ennen Kreikkaan lähtöämme huhtikuussa Jane Harperin Kuiva kausi-kirjan, jonka sain Tammelta.  Isäni oli ehtinyt lukea kirjan jo ennen minua ja hän kehui sitä todella paljon. Uskalsin näin ollen luottaa hänen arvosteluunsa sillä hän lukee paljon ja on myös aika nirso lukemiensa kirjojen suhteen, joten jos hän on tykännyt jostain dekkarista niin sen on oikeasti oltava hyvä. Niinpä tartuin minäkin Jane Harperin uututeen ja en tahtonut päästä otetta ennen kujin kirja oli luettu. Siis niin hyvä jännitysdraama alusta loppuun. Isäni oli aivan oikeassa kirjan suhteen.

    Seuraavan kirjan aloitin lentokentällä kun löysin sieltä mielenkiintoisen kirjan. Ostin Paula Hawkinsin Tummiin vesiin.  Kyseinen kirja upposi minuun totaalisesti. Vaikka pokkari oli paksu niin olin senkin lukenut loman muutamina  ensimmäisinä päivinä. Alkuun ei kirja lähtenyt ihan täydellä teholla mutta kun juoni alkoi päästä vauhtiin niin se vei mukanaan. Luulin moneen otteeseen tietäväni miten kirja tulisi päättymään mutta olin joka kerta väärässä.  Juoni pysyi salassa lopputeksteihin asti.

    Lomalla ollessani luin myös Camilla Läckbergin uutuuden Kultahäkki jonka olin saanut Otavalta lomalukemiseksi. Ruotsalaiselta rikoskirjailijalta taitava teos joka pitää lukijaa otteessa alusta alkaen. Taas kerran en olisi malttanut olla laskematta kirjaa kädestäni.  Muutamassa päivässä luettu kirja oli lukemisen arvoinen ja säilytti jännityksen loppuun asti.

    Rukan reissulle pyysin Kustantamo SS:lta Olga Kokon Munametsä-kirjan joka esittelytekstillään sai minut nauramaan. Hauska, aivoja nollaava teksti saa veden valumaan silmistä ja vatsalihakset kramppaamaan nauramisesta. Kirjan juoni puhututtaa ehkä paremmin sinkkunaista mutta näin naimisissa olevana kahden lapsen äitinäkin tiedän millaista elämä on joskus sinkkuna ollessa ollut. Ei ne teot ja silloiset ajatukset mihinkään häviä. Lähinnä näin jälkeenpäin naurattavat enemmän kuin silloin. Tässä siis lahjavinkki jos sinkkukaverillasi on tulossa synttärit tai vie vaikka joululahjaksi.

    Tällä hetkellä luen Camilla Läckbergin Fjällbacka-sarjaa, josta löysin Suomalaisesta kirjakaupasta kolme osaa. Kirjasarjan jokaisessa kirjassa on oma tarinansa, joten jännitykseltä ei voi välttyä.  Ostamistani kirjoistani olen lukenut jo ensimmäisen kirjan nimeltä Leijonankesyttäjä. Huh miten koukuttava kirja. En malttanut millään lopettaa lukemista sillä kirja antoi jatkuvasti jotain lisävihjeitä syyllisestä joka piti mielenkiintoa yllä.

    Luettuani useamman dekkarin peräkkäin alkoi yöpöydälläni notkuva self help kirjapino ahdistamaan. Osan lukemisen olen aloittanut mutta just nyt ne ei houkuta yhtään.   Palaan self help kirjojen pariin kun aika on oikea. Ne vaativat kuitenkin aina omanlaisensa mielentilan. Nyt on hyvä olla dekkareiden parissa ja self helppien pariin palaan kun on taas sellainen olo, että pitää etsiä elämän suuntaa.  Sitä tarvetta ei ole tällä hetkellä vaan kaikki on kerrankin suhteellisen hyvin.

    P.s Kirjavinkit on aina tervetulleita! 😉

  • Uudesta juoksuhjelmasta lisää intoa juoksemiseen

    Olen käynyt säännöllisesti 4-6 kertaa viikossa treenaamassa jo usean kuukauden ajan sillä innostuin pitkästä aikaa ryhmäliikuntatunneista ja salilla käymisestä. Suurena apuna tässä on ollut myös se, että sain kaverin mukaan treenaamaan. On ollut paljon mukavampi treenata yhdessä.

    Tiedostan, että juoksua on ollut liian vähän tänä aikana ja siksi päätin hankkia uuden juoksuohjelman. Toisaalta vaihtelevuus on tehnyt hyvää ja lenkille lähtö tuntuu taas oikealta. Pahimman siitepölykauden aikana juoksusta ei kerta kaikkiaan tullut mitään sillä olin jatkuvasti niin tukossa, ettei hengittämisestä lenkillä tahtonut tulla mitään.  Enkä ole ikinä ennen kärsinyt siitepölyallergiasta mutta tämä vuosi nyt on muutenkin ollut allergioiden osalta erilainen.

    Edelliseen ohjelmaan olin tosi tyytyväinen ja vaikka se jäi syksyllä 2018 kesken loukattuani ensin varpaani lenkillä ja tämän jälkeen tuli kaularangan pullistuma kiusaksi, niin olen mennyt ohjelman läpi nyt alkuvuodesta kun sain luvan alkaa liikkumaan.

    Tänä vuonna on jo ollut useampi kisa ja ainakin kaksi on vielä tulossa. Olen syystäkin fiiliksissä tämän vuoden kisojen suhteen, sillä myös kisoihin suhteen on tulossa vaihtelevuutta.  Tromso skyrace tulee olemaan yksi upeimmista kisoista jossa olen ikinä juossut, mikäli starttiviivalle asti päästään. Jos jotain on tässä vuosien juoksuharrastuksen aikana on oppinut, niin sen, että ei voi olettaa olevansa starttiviivalla. Mitä vaan voi tapahtua ja sotkea kaikki suunnitelmat. Siitäkin huolimatta pidän kiinni haaveistani ja treenaan täysin kisaa silmällä pitäen.

    Uusi ohjelma tähtää elokuiseen Tromso skyraceen, joten mäkitreeniä on luvassa varmaan kyllästymiseen asti. Salilta haetaan voimaa ja juoksusta kestävyyttä.  Hankalinta on muun elämän ja treenien yhteensovittaminen mutta mahdotonta se ei ole. Lähinnä se vaatii innokkuutta mm. lähteä salille aamuviideltä, joka ei aamuvirkulle sinänsä ole ongelma mutta tykkään myös nukkua, joten unista nipistäminen treeneihin on punnittavissa oleva asia.

    Karhunkierros osoitti sen, että jalat ja keskivartalo on saanut lisää voimaa sillä ne on yleensä olleet kompastuskiveni mutta tällä kertaa ne ei pettänyt.  Useimmiten jaloista on loppunut voima ja lopulta juoksuasento on mennyt niin huonoksi, että selkä on kipeytynyt.  KK:lla nämä pelitti hyvin, joten jotain treenaamisessa sentään on mennyt kohdilleen.

    Tromssassa nousumetrejä kertyy +2000 ”lyhyellä” 30 kilometrin matkalla, joten mistään tasaisen maan kisasta ei ole kyse. Tämän takia juoksuohjelmani sisältää rutkasti mäkitreeniä, jota olen ahkerana Hirvensalossa käynyt toteuttamassa.  Onneksi ystäväpiiristä löytyy toinen ”hullu” joka innoissaan lähtee viikonloppuja viettämään kanssani Hirvensaloon.  Onni on ystävä joka jakaa niin ilot ja surut kun ei jalka enää nousisi mutta toinen saa tsempattua .:)  Salilla jatkan vielä jalkojen voiman lisäämistä ja sehän ei tuota ongelmaa sillä juuri jalkojen treenaaminen on mun lemppareita.

    Varusteiden osalta sain vihdoinkin hankittua täydennystä kun rohkenin ostaa KK:n kisakeskuksesta itselleni  Black diamondin sauvat. Olin himoinnut näitä jo jonkin aikaa mutta suoraan sanottuna hinta on hirvittänyt.  Nyt ne olivat pienoisessa alessa, joten osto ei tuntunut niin pahalta.  Olenkin ahkeraan käyttänyt niitä tunkatessani Hirvensalossa ja kyllä niistä vaan hyötyä on. Hieman harmittaa, että miksi nyt sitten en muka voinut niitä ostaa aiemmin.  Harjoitusta niiden kanssa liikkuminen vaatii ja pitää vielä mennä testaamaan niitä johonkin ”ryteikköön” eikä vain sauvakävellä tasaista mäkeä ylös Hirvensalossa.  Vielä pitää opetella, että miten ne saa juoksureppuun kiinni ja suhteellisen rivakasti myös pois sieltä .:D

     

    Nyt on kuitenkin suljettava kone ja lähdettävä viikon viimeiselle lenkille. Ihanaa sunnuntaita sulle!

     

     

     

     

  • FMR:n juoksuleiri

    Olin toukokuussa elämäni ensimmäisen kerran juoksuleirillä. Finnish maraton runnersit järjestivät Sappeella juoksuleirin jäsenilleen ja samana viikonloppuna he järjestävät Sappee uphillrunin.  En ollut koskaan aiemmin käynyt Sappeella ja minulle tulikin yllätyksenä miten hieno paikka löytyy 2,5 h ajomatkan päässä Turusta.  Maisemat oli kuin olisi ollut Lapissa.  Siellä on mahtavat puitteet polkujuoksuun, fatbikella ajoon ja Sappeen majoituskeskuksen alueelta löytyy frisbeegolfrata ja läheltä ratsastustallikin. Talvisin paikkahan toimii laskettelukeskuksena hiihtolatuineen, mutta oli siellä hienoa näin kesälläkin.

     

     

     

    Puitteet juoksuleirille oli kyllä hienot. Sää oli koko viikonlopun todella hieno ja lämmin. Mökki jossa yövyimme porukalla oli upea ja sen kruunasi terassilla oleva palju.  Paljussa tulikin istuttua joka päivä muutaman tunnin palautellen kroppaa.

    On kivaa viettää aikaa samankaltaisten juoksuhörhöjen seurassa ja jatkuvasti oli juoksuseuraa tarjolla jos mieli lenkille.  Viikonloppu poissa kotoa juoksennelle Sappeen metsissä oli ihana irtiotto arjesta mutta kääntöpuolena näissä on aina kotiin viemisenä kamala väsymys. Tulee valvottua ja aina ei olosuhteetkaan ole otollisia kunnon yöunille.

     

     

     

     

    Minulla oli edellisen viikonlopun RedBull Lahti kisasta pohkeet vielä niin kipeät, että en osallistunut Sappee upphillruniin vaikka olin niin suunnitellut. Lämmin keli yhdistettynä kipeisiin pohkeisiin ja jäätävin korkeuseroihin olisi ollut minulle liikaa ja tiesin, että oikea ratkaisu on jäädä pois kisasta ja tyytyä kannustamaan muita.  Saman päivän aamulla tehtiin pidempi 13 kilometrin polkujuoksulenkki joka verotti energiani tyystin. En tajua miten olo olikin niin vetelä. Sykkeet häilysi lähes 200 eikä järkyttävä määrä siitepölyä tehnyt helpotusta hengittämiseen. Puista oikein lemahti siitepölyä tuulen mukana.  Lenkin jälkeen iski todella huono olo ja meninkin mökille päästyäni hetkeksi pitkäksi ja söin Pälkäneen K-Supermarketistani löytämiäni gluteenittomia salmiakkikarkkeja jotka oli muuten todella hyviä.  Harmittaa etten ottanut pussista kuvaa niin olisi voinut googlettaa, että mistä niitä mahtaisi Turun suunnalta saada.  Olo helpottui kyllä nopeasti jotta pääsin tsemppaamaan ylämäkikisaan osallistuvia juoksijoita. Ehkä ensi vuonna itsekin pystyn osallistumaan kyseiseen kisaan.  🙂