• Saaristo trail – polkujuoksukisoissa koiran kanssa

    Kuva järjestäjien sivuilta

    Viime lauantaina (25.8) olin juoksemassa ensimmäistä kertaa järjestettävän Saaristo trailin Paraisilla. Saaristokaupungin lähes ytimessä järjestetty kisa oli houkuttanut paikalle kivasti ihmisiä. Tuttujakin näkyi. Varsinkin lapsia oli paikalla paljon, joten lapsille suunnatussa juoksussa menijöitä oli runsaasti. Tapahtuma-alueelle oli helppo löytää ja parkkipaikkojakin taisi kaikille riittää.

    Matkavaihtoehdot kisassa oli 18 km, 11 km ja 5 km. Itse olin valinnut 11 kilometrin kilpasarjan, jonne olin ajatellut lähteä enemmänkin sunnuntailenkki fiiliksellä koska koira lähti mukaan katsastamaan reitin.

    Maisemien osalta 11 kilometrin reitti ei ollut kummoinen mutta siitäkin huolimatta tykkäsin siitä sillä reitti oli mukavaa juostavaa leveää uraa jossa pohja oli heinittynyt. Välillä mentiin enemmän polulla, mutta pääasiallisesti reitti mukaili talven hiihtobaanaa.  Näin lyhyellä reitillä korkeuserot oli merkittävät. Reitillä oli niin isoja ylämäkiä kuin kunnon juostavia alamäkiäkin. Muutamissa kohdissa kallio oli varmasti poluilla tottumattomalle juoksijalle teknisempää. Myöskin koiran kanssa juostessa joutui etenemään näissä kohdissa varovaisemmin.

     

    Mitä ottaa huomioon osallistuessa koiran kanssa polkujuoksukisaan?

    Ensinnäkin kannattaa kysyä kisan järjestäjiltä saako koiran kanssa osallistua. Minä sain myönteisen vastauksen ja näin ollen osallistuin kisaan dalmatialaisemme kanssa. Olen juossut koiramme kanssa paljon poluilla enkä kokenut maastossa juoksua vaikeana mutta muutamia havaintoja haluan tuoda esiin.

    ~ Olin ajatellut, että lyhyt matka olisi hyvä valinta sillä se ei rasittaisi koiraa niin paljon mutta aika alkumatkasta jo havahduin siihen, että eteneminen poluilla paikoin takkusi ja kun olisin halunnut mennä ohi niin se ei ollutkaan koiran kanssa niin helppoa kuin yksinään. Jouduin näin ollen aika paljon odottelemaan sopivia ohituspaikkoja. Pidemmällä reitillä todennäköisesti eroa muihin juoksijoihin syntyy enemmän ja olisi paremmin tilaa juosta koiran kanssa.

    ~ Koiran on oltava varma. Mitään heikkohermoista ei voi viedä moiseen tapahtumaan suuren väkimäärän ja äänien takia. Dalmatialaisemme pärjäsi hyvin väkijoukossa ja oli innoissaan lapsista jotka kävivät rapsuttamassa.

    ~ Juostessa koiramme on tottunut juoksemaan ensimmäisenä mutta hienosti hän jaksoi juosta muiden perässä kun muuta vaihtoehtoa ei ollut.

    ~ Monenmoista asiaa pystyy harjoittelemaan etukäteen ja juokseminen oikeanlaisilla varusteilla on sellainen. Varusteiden on oltava sellaiset etteivät ne hierrä tai muutoin vahingoita juoksijaa eikä koiraa juoksun aikana.  Käytän myös juostessa käskyjä, joita on harjoiteltu treenilenkeillä. Nämä auttavat koiraa liikkumaan niin, ettei se ole muiden tiellä.  Poikkeus on sitten se kun järjestäjä tekeekin jotain poikkeavaa kuten esteradan kisareitin loppuun ja koira kieltäytyy hyppäämästä yli. 😀

    ~ Reittiä valitessa on mietittävä koiran nesteytystä. Suostuuko koira juomaan vieraassa paikassa tai miten jäähdyttää koiraa lämpimässä kelissä? Olin itse varautunut viileämpään keliin, joten aika yllätyksenä tuli miten kuuman kostea keli loppujen lopuksi oli. Koiramme ei suostu juomaan tällaisissa tilanteissa jonka tiesin ja siksi 11 kilometrin reitti oli hyvä valinta. Toisella huoltopisteellä kaadoin vettä koiran selän päälle vilvoittaakseni oloa.  Monesti ojissa on sen verran vettä, että koira pystyy vilvoittamaan itseään niissä mutta nyt on ollut niin kuiva kesä ettei missään ollut vettä.

     

    Onko koirasta sitten vetoapua?

    Vastaus on kyllä ja ei. Tämä riippuu varmasti kaikkein eniten koiran vetohalusta.  Koiramme vetää mutta tiettyyn vauhtiin asti. Sain varmasti vetoapua ainakin tasaisilla pätkillä mutta lämpimästä kelistä johtuen koirastamme tuli ylämäkien vihaaja ja sain vetää koiraa perässä eikä toisinpäin. Tämän kaltaista tilannetta ei ole ennen lenkkeillessä käynyt, joten osannut odottaa, että ylämäet on tultava hyvin hitaasti.

    Minulle tämä oli enemmänkin kokeilu miten koiran kanssa pystyy juoksemaan polkujuoksukisoissa enkä niinkään lähtenyt hakemaan ennätyksiä. Olin tyytyväinen koiran ja minun yhteistuumin juostuun kisaan.

    Saaristo trailin mitali on heittämättä upein minkä olen ikinä saanut. Mikä mahtava idea käyttää puuta metallin sijaan. En ole juurikaan ollut innostunut juoksukisoista saamistani mitaleista mutta tätä olen kyllä fiilistellyt sillä se on hieno ja ennen kaikkea sopi hyvin Saaristo trailin tyyliin.

  • Viikon 35 treenit

    Kovin on ollut taas rauhallinen viikko lenkkien suhteen mutta kovasti on flunssa yrittämässä iskeä päälle ja jokatoinen päivä on ollut ihan ok olo ja seuraavana taas kurkku kipeänä.  Tietoisesti olen siis vähän yrittänyt lepuutella ja parannella oloa. 
    Tiistaina kävin juoksemassa ystävän kanssa. Alunperin suunnitelmissa oli pitkä lenkki mutta syksyinen auringonpaiste yllätti juoksijat ja liian kuuma keli ei innostanut juoksemaan kahtakympppistä lenkkiä. Päätimme lähteä lyhyempää reittiä ja 10 kilometrin jälkeen ystävän vatsakivut yltyivät niin pahaksi, että loppu matka oli käveltävä. Sinänsä minua ei haitannut pistää kävelyksi mutta tietty ystävää harmitti vatsakivut. Keli oli kyllä upea ja lämmin. 
    Matka 14,54 km, kesto 1:53:32, keskivauhti 7:49 min/km,keskisyke 139, maksimisyke 169
    Keskiviikkona kävimme mieheni kanssa yhdessä lenkillä. Lisää lenkistä voit lukea täältä.  Hirvikärpäset, suomaisemat ja tukkoiset jalat jäivät eniten mieleen tuon päivän lenkistä.
     
    Matka 15,73 km, kesto 2:01:57, keskivauhti 7:45 min/km, keskisyke 159 , maksimisyke 186
    Torstaina olin hydrotraining tunnilla, jossa oli yhdistetty vesijumppa sekä lihaskuntoa altaan ulkopuolella.  Tunti kesti 60 minuuttia ja oli kyllä hyvin tehokasta kun liikkeet teki tosissaan. 
    Sunnuntaina kävin lyhyellä lenkillä. Aikomus oli pitää lepopäivä mutta koska sää selkenikin niin lähdin juoksemaan. Oli kyllä vikatikki lähteä sillä juoksu ei tuntunut kulkevan yhtään. Otti päähän koko lenkin ajan. Kun olin juossut 2,5 kilsaa niin päätin juosta kotiin päin mäkivetoja. Jos sillä saisi jalat aukenemaan ja pääkopan tyhjennettyä. Tepsii aina. Juostiin koiran kanssa mäet niin kovin kun jaloista päästiin ja tasaiset pätkät juostiin rauhallisemmin. 
    Matka 5,04 km, kesto 30:20:00, keskivauhti 6:01 min /km, keskisyke 163, maksimisyke 185
    Muut päivät on ollut lepoa ja hauskanpitoa.  Vaikka lenkit ovat jääneet tällä viikolla vähäisiksi niin juostut kilometrit (35,31 km) ovat ihan ok ja eniten olen tyytyväinen sykkeisiin. Ne ovat vihdoinkin alkaneet pysyä alhaisemmissa lukemissa vaikka vielä niillä olisi syytä tulla alemmas mutta tämä on askel oikeaan suuntaan.   Se olis kuulkaa neljän viikon päästä ensimmäinen ultrajuoksukisa. APUA!  Vielä jokunen viikko tiukkaa treeniä kunnes voi kisan jälkeen hitusen hellittää tahtia. 

    Onko sulla vielä kisoja tulossa syksyn/talven aikana? 🙂
  • Reipasta menoa juhannus viikolla

    Juoksutrikoot 2xu / paita Nike (saatu)

    Palataanpa hetkeksi vielä juhannus viikon treeneihin.

    Maanantai alkoi fitdogin treeneillä. Alkuun lämmiteltiin askelkyykyillä yms varsahypyillä. Teimme pitkän kävely/hölkkä-lenkin maastossa ja välillä rämmittiin metsässä.  Tämän jälkeen Veeti Kallio oli pitämässä fitdogin porukalle tsemppipuheen.  Kyseessä oli kauden päätöstreenit ja hieman on haikeeta, että nämäkin treenit jo loppuivat.

    Tiistaina taasen oli vuorossa vauhtisammakon järjestämän kuntorempan treenit ja koska oli sadepäivä niin tehtiin sisällä lihaskuntoa. Osa liikkeistä tehtiin pareittain niin,että aina työtä oli 20-30 sekuntia riippuen liikkeestä ja heti vaihdettiin vuoroa kun aika oli mennyt. Kummatkin tekivät siis jatkuvasti jotain liikettä. Tällä tyylillä mentiin suurin osa tunnista. Välillä tehtiin yksinään keskivartaloon liittyviä liikkeitä, joilla sain vatsalihakset kipeäksi moneksi päiväksi. Vasta perjantaina alkoi tuntua siltä,että oli helppo nousta autosta ulos ilman, että vatsalihaksiin koskee.

    Torstaina lähdimme Nauvoon vanhempieni luokse juhannuksen viikkoon. Olimme sopineet äitini kanssa, että voimme lähteä mieheni kanssa illalla lenkille. Olin miettinyt valmiiksi reitin ja äidiltä saamani arvion mukaan matka olisi noin 13 kilometriä. Hän on sitä pyöräillyt joten siksi arvio oli noin matka. Lähdettiin matkaan Camelbakin juomarepulla ja parilla geelillä,sillä oli hirmusen kuuma päivä. Saaristotietä juostessa autoja suhasi ohi kiitävällä vauhdilla ja välillä sai pelätä irtoaako oma yläraaja auton mennessä ohi kun menivät niin läheltä vaikka itse tuntui, että juoksee jo melkein ojassa.  Maisemat oli kyllä mahtavat ja ilma todella hieno vaikka aamulla satoi kaatamalla. Lenkin pituus 15,23 km ja kesto 1h 46 min.

    Kengät Inov x-talon 212 (siniset) / Salomon S-lab sense 5 ultra sg (punaiset)

    Perjantaina käytiin taas yhdessä mieheni kanssa juoksemassa maastossa Nauvossa testaten Salomonin maastojuoksukenkiä. Claudia koiramme oli mukana matkassa.  Lenkille pituutta tuli 7 kilometriä ja aikaa kului 1h 11 min.

    Sunnuntaina kävin vielä lyhyellä 2 kilometrin lenkillä, sillä oli sellainen fiilis,että on pakko päästä juoksemaan vaikka oltiin varmasti lähellä hellerajaa.  Koska juokseminen helteessä ei ole minulle milläänlailla helppoa niin on tämä sitä siedätystä. Ehkä se juokseminen joskus sitten helteeessä olisi helpompaa. Vai pitäisikö lähteä kuukauden reissulle päiväntasaajalle juoksuleirille? 😀

  • Yhteenveto tämän viikon treeneistä

    Koen onnistumisen tunnetta kun vihdoinkin viikko näyttää taas siltä,että on päästy treenaamisen makuun. Tällä viikolla alkoi Vauhtisammakon juoksukoulu josta olen super innoissani. Suoraan sanottuna olen kaivannutkin hieman potkua persuksiin ja päästä tekemään erilaisia juoksutreenejä kuin mitä itse on jyystänyt menemään. Toki omissakaan juoksuissa mitään vikaa varmaan ole mutta jos nyt haluaa edetäkin tässä juoksussa johonkin (mm. päästä tavoiteaikaaan maratonissa) niin on syytä vähän vaihdella treenejä. Omat juoksut kun tahtoo junnata samoilla lenkkien pituuksilla ja samoilla vauhdeilla. Nyt kun kelit ovat olleet hyvinkin liukkaat niin olen tyytynyt ajamaan keskustaan päästäkseni juoksemaan valaistulle kävelytiele,jossa ei ole liukasta. Maaseudulla asumisen huonot puolet esiintyvät vain talvisin kun a) teitä ei aurata b) teitä ei hiekoiteta c)tiet ovat älyttömän liukkaat d) kaikki tiet/polut on yhtä märkiä/lumisohjossa/lumessa e) ei ole katuvalaistusta. Vaihtelua on sentään ollut siis juoksumaastossa ja jalat päässeet totuttelemaan asfaltilla juoksemiseen.

    Tämän viikon treenit näytti tältä:

    Tiistaina oli treenit personal trainerin kanssa, jonka kanssa tein noin 20 minuutin hiit-treenin. Pt kehui helpon näköistä treenaamistani ja kysyi tuntuuko edes missään. Sisimmässäni taisin tehdä kuolemaa mutta pahin oli vasta edessä nimittäin vielä tänäänkin sattuu ojentajat ja vatsalihakset. Pari seuraavaa päivää treeneistä käsiä ei tahtonut saada ylös ollenkaan ja kyljet/vatsalihakset oli ihan kosketusarat. En muista milloin viimeksi olisin ollut näin kipeä treenaamisesta ilman painoja. Seuraava pt treeni onkin vasta ensi viikon perjantaina johon mennessä toivon paranevani.:D

    Keskiviikkona oli Vauhtisammakon juoksutreenit, jossa oltiin yhdessä mieheni kanssa lasten ollessa hoidossa. Tällä kertaa käytiin läpijuoksutekniikkaa mikä olikin ihan hyvä muistutus taas, että miten sitä kuuluu oikeasti juosta. Ja se mikä oli parasta niin tunnin treenien aikana ei voinut muuta miettiä kuin juoksujuttuja. Yksin kun käyn juoksemassa niin päässä ehtii vilistää tuhat eri asiaa, joten joskus on kiva ihan vain juosta.

    Lauantaina kävin töiden jälkeen juoksemassa 12 kilsan lenkin koiran kanssa. Tuuli oli todella kova ja vaikka koira veti niin välillä vauhti loppui kuin seinään. Kävin pään sisällä taistelua miksi pitää juosta tiettyyn kohtaan asti eikä voi kääntyä vaikka keli oli kamala. Olin päättänyt juosta tiettyyn tienhaaraan asti ja pidin pääni. Miettisin,että luovuttaa ei voi koska en tekisi niin kilpailussakaan vaan menisin loppuun asti oli keli mikä tahansa. Miksi siis kääntyä takaisin aikaisemmin perus lenkillä jos kilapilutilanteessa menisin loppuun asti? Näin ollen juoksin sinne minne olin päättänyt ja olin hyvin tyytyväinen uuteen minääni. Aiempi minä olisi kääntynyt heti kun olisi huomannut kuinka kamalaa on jusota kovassa tuulessa. Olin myös tyytyväinen juoksun keskivauhtiin (6.38 min/km), joka ei nyt ole mikään päätä huimaava vauhti mutta itselle se on kun on niin nolla kunnosta lähtenyt liikkeelle.
    Ensi viikolla onkin treenejä enemmän joten saas nähdä miten kunto kestää.:)

    Olettekos te treenanneet tällä viikolla? Menikö jotkut treenit huippu hyvin tai koitko epäonnistumisia treeneissäsi?