• Viikon pitkä lenkki

    Alkuviikko sai hyvän startin kun päätin lähteä vähän lenkkeilemään maanantaina töiden jälkeen. Suunnitelmissa oli ihan joku lyhyt peruslenkki mutta kuinkas kävikään. Koiramme Claudia pääsi mukaan tepastelemaan ja kumpikin yhtä innoissamme lähdettiin matkaan. Alkuun oli niin hyvä fiilis ja juoksu kulki todella hyvin.Oli ihan hyvä,että tällä kertaa sport tracker ei jostan syystä ilmoittanut vauhtia ja kilometrejä,kuten yleensä.Olin vissiin sohinut sen äänipalautteen pois päältä tms. Pitkästä aikaa oli itseasiassa jotenkin kivan rentoa juoksemista enkä tosiaan kuullut kilometrin välein minkälaista vauhtia olin viipottanut menemään. Pitää ehdottomasti useammin jättää äänet pois. Musiikkia tosin kuuntelin ja siitä saikin kivaa lisäboostia. Tienhaara josta olin ajatellut lähteä takaisinpäin tulikin aika nopeasti joten päätin,että jatketaan vaan menemään ja soitan sitten miehen hakemaan jos kunto loppuu kesken.Tiesin nimittäin,että jos kyseisen lenkin juoksen kokonaan niin matkaa kertyy suunnilleen 18 km ja risat. Vauhti pysyi suht tasaisena koko matkan ja mäetkin juostiin reippaasti ylös. Ainoa asia mikä huoletti oli pimeys,sillä pimeetä tuli hyvinkin nopeasti. Koiran vetovaljaissa oli sentään heijastimet mutta muuten olin ihan perus lenkkivarusteissa tosin kirkkaissa väreissä mutta eipä ne auta jos ei ole heijastimia.  En ole vähään aikaan iltaisin lenkkeillyt joten suoraan sanottuna pimeys yllätti juoksijan eli minut. Koirakin juoksi sitä kovempaa mitä pimeempää tuli. Jossain noin pari kilsaa ennen kotia näkyi tiellä liikettä ja sydän hyppäs kurkkuun mutta hetken päästä näkyikin kolmen valkohäntäpeuran peput. Huh,onneksi oli peuroja!

    Viikon pitkälenkki tuli siis juostua aikaan 1h 55min ja kilometrejä kertyi 18,5km. Keskivauhdilla 6,16 min/km tultiin ja olen erittäin tyytyväinen tuohon vauhtiin,koska mulla ei ollu oikein missään vaiheessa sellainen olo,että olisin ollut todella hengästynyt tai etten olisi jaksanut enää yhtään.  Pari päivää on jalat olleet tönköt mutta kai ne siitä viimeistään huomenna vetreytyy kun menen kokeilemaan SatsElixian yoga for athletes tuntia.:)

    * Sä vaan äiti kirjoitat juoksemisesta mutta et juokse mun kaa.Ton kirjoittamisen sijaan voitais olla lenkillä* T:Claudia

  • Lenkille lompsis

    Eilen sai kyllä kaivaa hyvin kauan motivaatiota lenkille lähtöön. Keli oli mitä kamalin sillä tihkutti vettä ja kävelytiet oli ihan loskassa. Not nice! Väsyttikin eikä millään vaan olisi jaksanut tehdä mitään. Puol 7 maissa illalla sitten päätin,että ei auta kuin oikeasti napata koira mukaan autoon ja menoksi. Tähän aikaan vuodesta on pakko ajella ns. keskustaan koska meidän talon lähettyvillä ei ole katuvalaistusta ja mä en otsalampun varjolla lähde pihalle juoksemaan. Matkalla keskustaan eli noin 5 kilometrin ajan vasemmasta jalasta veti suonta ja miettisin,että pitääkö vaan suosiolla lähteä takaisin kotiin.  Perille päästyäni nappasin koiran pihalle ja lähdettiin juoksemaan. Voi sitä tahmeuden määrää. Mihin mun kunto on hävinnyt?? Jalat ei vaan liikkuneet mihinkään ja ensimmäiset kolme kilometriä oli täyttä tuskaa.Jatkuvasti mietin kääntymistä takaisin ja suoraan sanottuna otti päähän. Sitkeästi vedin kuitenkin sen 6,6 kilometrin lenkin.

    Se mikä sai lähtemään lenkille oli uudet treenihousut.  Tilasin Brandalta nämä älyttömän värikkäät housut jotka kyllä saavat hymyilemään vaikka sataisi pikku ukkoja ulkona. Ensinnäkin Brandan valikoimissa on toinen toistaan ihanempia housuja ja oli todella vaikeaa valita vain yhdet. Päädyin näihin housuihin siksi, että ne sopivat kirkkaan oranssin juoksutakkini kanssa. Tykkään välillä pitää juostessa muitakin kuin perus mustia juoksutrikoita. Pitäähän sitä naisellinen olla lenkilläkin. 🙂 *Postaus toteutettu yhteistyönä Brandan kanssa*

    Mitäs tykkäätte uusista housuista? Suositteko mieluummin  treenatessa värikkäitä vaatteita vai perus mustia/yksivärisiä? 🙂

  • Loppuvuosi 2014

    Jatketaan sitten kohti loppuvuotta joka on ollut enemmän juoksupainotteinen. Olen rikkonut juoksussa ennätykset matkassa, ajassa ja nopeudessa.  On ollut ihan huikeeta seurata omaa edistymistä ja siihenhän tämä blogi on ollut hyvä. Sport tracker kulkee mukana lenkeillä joten sieltäkin on helppo katsoa lenkkien määrää,pituutta,aikaa ja nopeutta.

    Heinäkuussa motivaatio ruuan suhteen on ollut löysähkö. Herkkuja on uponnut mutta juoksun innostamana ei paino ole noussut .Kävin myös tutkailemassa juosten tämän lähitienoon luontopolkuja. Kangenmiekan kierroksesta voi lukea täältä. Juoksin heinäkuun helteissä ensimmäisen pitkän lenkkini (18,6 km) aikaan 2h 14 minuuttia vauhdilla 7,12 min/km.  Voitte kuvitella sen voittaja fiiliksen kun pääsin kotiin tuon lenkin jälkeen.  Tuosta pitkästä matkasta löytyy postaus täältä

    Heinäkuussa juhlittiin Ruisrockissa ja käytiin myös korkeasaaressa josta voit lukea täältä. En ollut käynyt pitkään aikaan tuolla ja se oli ihan hauska reissu lasten kanssa.  Paino oli heinäkuuhun mennessä tippunut 10 kiloa alkuvuodesta. Jippii! 

    Elokuussa nautiskelin ystävien seurasta ja käytiin Turussa Gangut Regatassa. Sonera tarjosi ilmaisen reissun Särkänniemeen joten pitihän sielläkin sitten käydä. Lisää kuvia reissusta täällä. Seuraavana päivänä oli vuorossa yksi pelottavimmista kokemuksista nimittäin puolikkaan juokseminen. Jännitys oli ihan älytön. Eihän se ollut kuin juoksukisa,mutta pelkäsin pääsenkö hengissä maaliin. Enhän ollut koskaan noin pitkää matkaa juossut.  Maaliin pääsin ajassa 2h 31min ja fiiliksistä voi lukea täältä.

     

    Syyskuu alkoi Il Divon konsertilla. Oi mitkä ihanuudet. 🙂 Juoksussa otin uuden suuntauksen ja lähdin mukaan Vauhtisammakon juoksukouluun. Siitä lisää täällä.

    Lokakuussa lähti juoksemisen kanssa kilometrit ihan lapasesta Vauhtisammakon juoksukoulun järjestämissä ultralenkeillä. Miniultra oli kestoltaan 4 tuntia ja sinä aikana itse juoksin 27,5 km ja ajallisesti 3h 2min. Koko neljän tunnin aikana mukana kulkee auto joka jokainen vuorollaan ajaa 1 kilometrin matkan ja kyytiin saa hypätä kun siltä tuntuu. Koirani Claudian käytiin epävirallisissa koirajuoksun Sm-kisoissa kokeilemassa miltä juoksu tuntuu. Näissä valjakkokisoihin yhdistetyissä kisoissa oli ihan mieletön tunnelma. Siitä lisää täällä. Lokakuun aikana olin ollut innokas juoksija ja lenkkejä oli kertynyt 9.

    Marraskuussa metsästettiin taas ennätysmatkaa ja aikaa juoksussa. 5h kestävä ultra oli vuorossa jonka aikana juoksin vähän päälle 33 kilometriä. Ihan uusi ennätys. 🙂 Siirryin takaisin ambulanssiin töihin ja innostuin taas salilla käymisestä.  Salitreenaamisesta juttua täällä. Kävin myös Roxeten konsertissa josta juttua täällä. Myös uusia perheenjäseniä saatiin marraskuussa joista juttua täällä.

    Joulukuu tuo vuoden viimeinen kuu on mennyt enemmän tai vähemmän sairastellessa mikä on ollut todella raivostuttavaa. Kerroin teille vuoden aikana tapahtuneesta ulkonäkömuutoksesta täällä.  12 kiloa laihempana on helppo hymyillä.


  • Tammikuun kujeet ja uusimmat kuulumiset

    Tiedättekö sen  tunteen kun ei malta odottaa, että pääsee läppärin kimppuun ja kirjoittamaan postausta? Mulla on mielessä niin paljon kaikkea kivaa mitä tammikuu tuo tullessaan,etten malttaisia odottaa edes vuoden vaihtuvan. Voisin hypätä tammikuuhun heti tai ehkäpä heti joulupäivänä. Pitäähän jouluruokia sentään päästä maistamaan.

    Tammikuussa pääsen kokeilemaan liikunnan eri lajeja ja olen enemmän kuin innoissani.En tiedä mikä sana kuvailisi mun innostusta koska mä lähinnä olen räjähdyspisteessä innostukseni kanssa.  Eilen ilmoittauduttiin kaverini kanssa tankotanssin alkeiskurssille. Ehkä siistein juttu koko tammikuussa uuden työn lisäksi. Sitten mennään mieheni kanssa (kerrankin yhteistä aikaa ja yhteistä tekemistä) yhdeksi lauantai päiväksi treenaamaan triathlonia varten tai kai se on lähinnä tutustumista lajiin mutta oletan,että siellä myös treenataan. Mies on enemmän innostunut tuosta mutta mielenkiinnosta ängen mukaan.:D  Joogasta kerroinkin jo aiemmassa postauksessa jonka voi lukea täältä . Jotta lajikokeilut ei jäisi tähän niin ilmottauduin tammikuussa pidettävään Spartan Gearin toiminnallisen harjoittelun ja hyvinvoinnin seminaariin jossa tosiaan päästään treenaamaan kahvakuulailua ja toiminnallisia juttuja. Odotan tuota seminaaria jo ihan sen takia, että ihana Eevsku (Eveliina Tistelgren) tulee olemaan siellä. Hänen iloisuuden ja positiivisen elämänasenteen kun omaisi.

    Milloin muulloinkaan kun tammikuussa on hyvä aloittaa rasvojen kiristys kropasta. Niitä kertyy saletisti lisää joulukuussa joten ne ja muutama muu kilo saisi häipyä minusta ennen kesää. Mitään mega laihista en ole aloittamassa vaan lähinnä kiinteytystä ja kohti parempaa juoksukuntoa.

    Kaiken tämän kruunaa myös tammikuun puolessa välissä alkava uusi työ. 🙂

    Käytiin tänään aamulla Claudian kanssa juoksemassa ja jumaleisson, että oli liukasta. Nastoilla varustetut lenkkarit olis ollut kova sana. Kovin pitkää lenkkiä ei olisi pystynyt tekemään koska jalat ja varsinkin reidet oli koetuksella kun joutui jännittämään joka juoksu askeleella. Seitsemän kilsaa saatiin loppusaldoksi ja se oli ihan riittävä tuohon keliin.  Lenkillä törmättiin toiseenkin koirajuoksijaan mikä on aika outo näky täällä korvessa kun asuu.:D

    Törmäsin postaukseen jossa aitajuoksija Noora kertoo väärän näköisestä urheilijan vartalosta.  Aika mielenkiintoista. Täältä voit lukea tuon postauksen. Mitä ajatuksia tuo herättää teissä?