• Muistikapasiteetin ylikuormitus

    Viime viikot on mennyt lapsiin liittyvissä tapahtumissa ja olen ollut hermoromahduksen partaalla erinäisten asioiden kanssa. On ollut harrastuksiin liittyviä esityksiä ja eskarin joulujuhlat, neuvolaa ym. kissanristiäisiä. Joka päivälle on ollut monen monta muistutusta niin kalenterissa, kännykässä kun jääkaapin ovellakin, että mitä pitää kenelläkin lapsella olla mukana minäkin päivänä. En tajua miten perheet joissa on enemmän lapsia selviävät tästä kaikesta. Itse en tahdo muistaa edes näiden kahden lapsen harrastuksiin ja päivähoitoihin liittyviä asioita. Ongelman ydin on siinä, että en muista katsoa kalenteria. En muista, että minun pitäisi muistaa jotain.  Paperikalenteri on henkireikäni mutta en aina katso sitä ellen muista,että oli joku sovittu meno. Se, että lapselle pitää muistaa ottaa tonttulakki vaikka tiistain juhlaan on…

  • Kävele kuin karhu

    Viikonloppuna pääsin huvittelemaan esikoisen joukkuevoimistelutreeneihin. Yllätyksenä tulikin kuinka hauskoja heidän treenit ovat.  Paljon toiminnallisista treeneistä tuttuja juttuja kuten rapu- ja karhukävelyä pikku twisteillä.  Ei ollutkaan niin helppoa taipua kaikkeen kuten esimerkiksi siltaan! Oli mukavaa päästä seuraamaan treenejä ja osallistua lapsen kanssa treeneihin. Totta kai olen kuullut esikoiselta treeneistä mutta eriasia on olla mukana treenaamassa. Sellasta äiti- tytär-laatuaikaa, josta molemmar tykkäävät. Jäykkänä ihmisenä koin muutamia hetkiä, jolloin toivoin olevani noin 10 vuotta nuorempi ja 15 kiloa laihempi. Koin kuitenkin tärkeäksi sen, että osallistuin treeneihin. Se oli esikoiselle selkeästi tärkeä juttu.  Monen vanhemmat eivät osallistuneet mitenkään ja voin kuvitella lapsen fiilistä siinä vaiheessa kun jonkun muun vanhemmat osallistuvat. Itse huomasin vasta treenien…

  • Miten pyöritän arkea?

    Arkemme on yhtä hulinaa kuten varmasti niin monessa muussakin lapsiperheessä. Ennen lasten harrastuksia kuvittelin elämämme olevan kovin kiireistä mutta kiireet alkoivat toden teolla vasta kun lapset alkoivat harrastaa. Asumme puolen tunnin ajomatkan päässä Turusta joka aiheuttaa sen, että kun harrastukset on Turussa niin kiire tulee aina ehtiä treeneihin, on ne sitten kenen tahansa meidän perheenjäsenen. Neljältä kun pääsee Turusta töistä ja hakee lapset hoidosta niin puoli kuudeksi ehtiminen takaisin Turkuun on todella kovan säätämisen takana, varsinkin jos haluaisi syödä ruuan siinä välissä.  Aina se jatkuva kiire ei tunnu kivalta varsinkin jos lapset kiukuttelevat ja itselle tulee olo, ettei nämä ansaitse yhtään mitään. Minusta lapsilla on kuitenkin oikeus harrastaa, joten mielelläni…

  • Viikonloppuretki

    Viime viikonloppuna suuntasimme läheiseen Kurjenrahkan kansallispuistoon nauttimaan upeasta säästä ja yhteisestä ajasta perheen kanssa. Otimme eväitä reppuun sillä tiedän, että lyhyen kävelyn jälkeen lapset alkavat hinkua kotiin koska on jano ja nälkä. Näin ollen oli fiksumpaa ottaa eväitä mukaan ja saada sillä ”huijattua” lapset jaksamaan pidempään metsässä. 🙂 On ihanaa seurailla lasten innostumisesta kaikesta mitä metsässä oli. He keräsivät käpyjä ja ihmettelivät kasveja siinä missä itse vain nautin oleskelusta. Parin tunnin juoksentelu metsässä oli menestys ja lapset odottavat jo uutta retkeä.  Mikään ei ole ihanampaa kuin innostunut hymy lasten kasvoilla!