• Miten pyöritän arkea?

    Arkemme on yhtä hulinaa kuten varmasti niin monessa muussakin lapsiperheessä. Ennen lasten harrastuksia kuvittelin elämämme olevan kovin kiireistä mutta kiireet alkoivat toden teolla vasta kun lapset alkoivat harrastaa. Asumme puolen tunnin ajomatkan päässä Turusta joka aiheuttaa sen, että kun harrastukset on Turussa niin kiire tulee aina ehtiä treeneihin, on ne sitten kenen tahansa meidän perheenjäsenen. Neljältä kun pääsee Turusta töistä ja hakee lapset hoidosta niin puoli kuudeksi ehtiminen takaisin Turkuun on todella kovan säätämisen takana, varsinkin jos haluaisi syödä ruuan siinä välissä.  Aina se jatkuva kiire ei tunnu kivalta varsinkin jos lapset kiukuttelevat ja itselle tulee olo, ettei nämä ansaitse yhtään mitään. Minusta lapsilla on kuitenkin oikeus harrastaa, joten mielelläni…

  • Pelastava arki

    Joskus oikeasti tuntuu siltä, että on ihana päästä töihin ”lepäämään”. Enää en todenmukaisesti pääse töihin nukkumaan kuten aiempi työni piti sisällään mutta joskus työkin tuntuu levolta viikonloppuihin verrattuna. Viime viikonlopun jäljiltä odotin pääseväni tänään töihin sillä oli sen verran paljon menoa ja meininkiä, että väsymys meinasi viedä voiton monta kertaa. Kaikki alkoi jo perjantaina kun töiden jälkeen kiirehdin Paavo Nurmen kisakansliaan promoamaan Helsinki city maratonia ym. Sul:lin järjestämiä juoksukisoja. Pääsin sieltä kotiin kahdeksalta ja ennen yhdeksää olin jo kotona siivoamassa. Puolenyön jälkeen oli pakko lopettaa sillä silmät eivät tahtoneet enää pysyä auki. Oli jatkettava aamulla uusin silmin. Kello oli herättämässä ihan liian aikaisin ollakseen lauantai aamu mutta minkäs teet kun…

  • Viikonloppuretki

    Viime viikonloppuna suuntasimme läheiseen Kurjenrahkan kansallispuistoon nauttimaan upeasta säästä ja yhteisestä ajasta perheen kanssa. Otimme eväitä reppuun sillä tiedän, että lyhyen kävelyn jälkeen lapset alkavat hinkua kotiin koska on jano ja nälkä. Näin ollen oli fiksumpaa ottaa eväitä mukaan ja saada sillä ”huijattua” lapset jaksamaan pidempään metsässä. 🙂 On ihanaa seurailla lasten innostumisesta kaikesta mitä metsässä oli. He keräsivät käpyjä ja ihmettelivät kasveja siinä missä itse vain nautin oleskelusta. Parin tunnin juoksentelu metsässä oli menestys ja lapset odottavat jo uutta retkeä.  Mikään ei ole ihanampaa kuin innostunut hymy lasten kasvoilla!

  • Lasten harrastaminen

    ”Istun jumppasalin ulkopuolella ja ihmettelen kun noin 5-vuotiaat pikku tytöt jumppaavat. Ei enää olekaan mitä tahansa hauskaa leikkimistä vaan treenaavat tosissaan. Ja tämä on toinen jumppakerta! Ensimmäisellä kerralla ei tyttöni päässyt mukaan sairastelun vuoksi eli on tuolla ensimmäistä kertaa. Äitinä on vaikeaa katsoa kun toinen on täysin kuutamolla ja ihmettelee kaikkia asentoja joihin muut tytöt kauniisti taipuvat. Ilmoitin tyttöni siis jumppaan jossa ei tarvinnut olla aikaisempaa jumppataustaa eli piti soveltua kaikille. Soveltuuhan tämä kaikille mutta itse näen, että aikaisempi jumppatausta olisi ollut hyödyllinen.” Ylläolevan tekstin kirjoitin odottaessani tyttöä jumpasta salin ulkopuolella. En tiedä onko tämä ujon tyttöni jumppa-uran alku vai loppu.  Olen lähinnä kauhuissani siitä miten pro meininkiä näissä ryhmissä…