• Tahdon lihaskunnon takaisin

    Myönnän olleeni julmetun laiska lihaskunnon treenaamisen suhteen ja se niin näkyy kuin tuntuukin kropassa. Juoksu on vain tuntunut niin kivalta, ettei ole käytännössä kiinnostanut tehdä mitään muuta. Lihaskunnon romahtaminen on tehnyt juoksemisesta raskasta kun keskivartalon hallinta on keitetyn spagetin luokkaa, jolloin juoksuasento on kaikkea muuta kuin hyvä. Keskivartalon hallinta on juoksussa todella tärkeää ja en voi kuin soimata itseäni sen rupsahtamisesta.

    Hallimaratonilla iskenyt selkäkipu on yksi esimerkki keskivartalolihasten olemattomuudesta.  Kun keskivartalon hallinta pettää ja juoksuasento vaipuu yhä enemmän kyyryyn, on sanomattakin selvää, ettei maratonin pituista matkaa pysty juoksemaan. Juoksuasennon muuttuessa radikaalisti alkaa särkyä ja kipua tuntua kropan muissakin paikoissa, jolloin ollaan jo lähellä hankkimassa itselleen rasitusvammoja. En todellakaan halua lähteä sille tielle sillä rasituvammasta paraneminen vie taatusti paljon kauemmin aikaa kuin edes jonkinlaisten lihasten hankinta juoksuasennon säilyttämiseen. Enkä puhu nyt sikspäckin hankinnasta vaan perus keskivartaloa tukevista lihaksista, joista tietysti on hyötyä ihan jokapäiväisessä elämässä varsinkin toimistotyöläiselle (josta onneksi pääsen ihan kohta pois).

    Hei, vatsa-pakara-hiit treeni kuulostaa hauskalta- meen sinne! 

    Olin muutama viikko sitten kokeilemassa ensimmäisen kerran Leaf Areenan ryhmäliikuntatuntien tarjontaa ja valitsin sitten ensimmäiseksi tunniksi 45 minuutin hiit-treenin. Voi luoja miten kipeäksi voikaan pakarat tulla treenistä. Luulin reisieni irtoavan jo alkulämmittelyssä! Tämän jälkeen oli enää itse treeni jäljellä. Huh! Kyllä oli tehokasta ja tiesi tehneensä kunnon treenin kun en tahtonut päästä kävelemään pariin päivään. Torstaina vielä mietin osallistumista maratonille sillä jalat olivat edelleen kipeät mutta rullailulla niihinkin saatiin eloa ja pystyin osallistumaan maratonille.

    Vatsalihaksia tehdessä häpesin suorituksiani. Ne olivat surkeita. En tahtonut jaksaa edes perus vatsarutistuksia ja voin kertoa, että 45 minuutin hiit- treenin aikana vatsalihaksia ehdittiin tehdä paljon. Ehdin turhautua monta kertaa ja mietin, että miten olen päästänyt itseni näin huonoon kuntoon.

    Tämän jälkeen olen ehtinyt kokeilla myös Body compat ja TRX-tuntia. Näiden kaikkien tuntien jälkeen tuntuu paremmalta. En ole yhdenkään tunnin jälkeen tehnyt totaalista kuolemaa sillä aerobinen kunto on kuitenkin ihan hyvä eli jaksan kyllä vaikka lihaskunnon heikkous pistääkin hanttiin. Ryhmätunnit on olleet hauskaa vaihtelua yksin juoksemiseen ja huomaan miten toisista treenaajista saa lisää innostusta omaan treenaamiseen.

    Tästä alkaa olemattomien lihasten hankinta. Lupaan etten esittele teille kesällä sikspäckiä sillä sitä minulla ei todennäköisesti ole mutta jos nyt vaikka ryhti olisi suorassa niin olen saavuttanut tavoitteeni.

                                                                                                                                                    Kuva Mari

  • Kisan jälkeinen treeniviikko

    Olin siinä uskossa, että olisin niin kipeä Vaarojen maratonin jälkeen, ettei treeneistä tulisi mitään koko viikkona. Palautuminen Vaarojen maratonin jälkeen lähti kuitenkin hyvin käyntiin. Sunnuntai aamulla pelkäsin nousta sängystä sillä yöllisellä vessareissulla pohkeet olivat niin puupökkelöt,  että kävely oli hyvinkin koomisen näköistä.  Aamulla jalat olivat kutakuinkin yhtä jumissa kuin yölläkin mutta vetreytyivät yllättävän nopeasti kun lähti liikkeelle. Kävelytyylini herätti hilpeyttä isässäni ja hän jaksoi koko loppu matkan vitsailla asiasta.  Maanantainakin vielä vasen pohje oli jumissa mutta suurin kipu oli lapaluiden välissä yläselän alueella. Tunsin jo lauauntaina kisoissa, että niska veti todella jumiin kun jatkuvasti oli katsottava alas ja olihan repussakin kantamista kun painoa oli 4,5 kiloa.  Päänsärky ei kuitenkaan iskenyt vaikka niska veti jumiin, sillä päänsäryn iskiessä olisi todennäköisesti ollut pakko lopettaa juoksu jo paljon aiemmin.   Aika vähäisillää vammoilla selvisin muutenkin sillä vain kaksi vesikelloa ja yksi mustelma jäi matkamuistoksi reissulta.
    Tiistaina lomapäivän kunniaksi menin SatsElixiaan juoksemaan/ kävelemään juoksumatolle 60 minuutin treenin. Uusi juoksuohjelma sisältyy paljon lenkkejä, jotka pitää tehdä tietyillä sykkeillä ja se tuottaa itselle ongelmia niin toteuttamisessa kuin suorittamisessa. Tiistaina kun piti tehdä lenkki alle 130 sykkeillä, tarkoitti se minulle sitä, että kävelen reippaasti.  Samantien kun juoksen niin sykkeet nousee yli 130:n. Vaikka juoksisin kuinka hiljaa niin ei onnistu juokseminen tuollaisilla sykkeillä.  Treenin sain kuitenkin hyvin tehtyä juoksumatolla reippaasti kävellen ja aikakin kului yllättävän nopeasti tv:tä katsellen ja musiikkia kuunnellen. Jäin vielä salin puolelle treenaamaan 45 minuutiksi.
    Keskiviikkona oli Vauhtisammakon juoksukoulun treenit ja vuorossa oli mitäpä muutakaan kuin mäkivetoja. Turun entisen vankilan Kakolan serpentiinimäkeä juostiin ylös alas. Olin hyvin yllättynyt omasta jaksamisesta ja vedotkin sujuivat hyvin.  Kokonaismatkaksi tuli 7,36 kilometriä.
    Torstaina treenattiin Treenimirkun porukan kanssa kimbleä, jossa siis yhdistyy lihaskunto/juoksu ja viekkaus. Samalla kun treenataan niin pitää pystyä ennakoimaan muiden pelaajien siirtoja.  Kahvakuulan saa liikkumaan kun tekee tietyn määrän toistoja ohjaajan määräämää liikettä. Niin hauska tapa treenata! Alla kuva pelistä.
    Loppu viikko on sitten mennytkin levätessä. Perjantaina olin todella väsynyt jopa hyvin nukutun yön jälkeen joten arvasin mitä oli tulossa.. FLUNSSA! Lauantaina sitten heräsin kurkku kipeänä ja ääni käheänä. Lapsilla on flunssa ollut jo pari kertaa mutta nyt vasta iski minuun. Toki se oli hieman odotettavissakin, että kisan jälkeen pöpö pääsee iskemään kun jännitys ja stressi on lauennut.  Nyt saan luvan kanssa lepäillä ja ottaa rennosti. Voisin jopa suunnitella ensi vuoden kisakalenteria.:)
    Aiotko sinä osallistua johonkin juoksukisaan ensi vuonna?  Mitä kisaa suosittelisit?
  • Suppailemassa

    Kävimme viime viikolla mieheni kanssa ensimmäistä kertaa elämässämme suppailemassa. Sup rental järjesti 90 minuutin suppailu retken Turun Ruissalossa. Sää oli mitä upein, aurinko paistoi ja oli lämmintä vaikka olimme merellä.  Ei olisi voinut keli paremmin osua tämmöselle reissulle!

    Alkuun meni hetki ennen kuin uskalsi luottaa itseensä ja lautaan mutta kyllä se luottamus sieltä pikku hiljaa tuli. Ensimmäisten aaltojen osuessa lautaan tipahdin veteen. Lähinnä nauratti, että tässäkö on loppu tulos.:D Saimme kokea vähän kaikenlaista tuulta matkalla, mikä välillä helpotti suppailua mutta välillä taas sai ristiaallokossa melan kanssa heilua kuin hai olisi juuri saamassa kiinni laudasta. Hauskaa se oli vaikka jalat ja kädet olikin puhki kun pääsin rantaan. Varpaat oli tunnottomat kun olin niin kovin jännittänyt jalkoja lautaa vasten.:D

    Kuopus oli kummitätinsä kanssa polskimassa rannalla meidän suppailun ajan ja näin kuopuskin pääsi testaamaasn suppailua. Ensiksi hymyilytti ja sitten pääsi itku kun alkoikin pelottaa.

    Yllätyin miten hauskaa suppailu oli. Pelkäsin ehkä vähän sitä,että laji olisi liian tylsä ja hidastempoinen mutta siinähän sai hyvin rentouduttua ja ajatukset vaan hävisivät päästä. Oli ihana vain olla, nauttia merellä olosta ja lämpimästä säästä.  Jos kukkarossa olisi yhtään ylimääräistä niin kävisin kyllä niin lautakaupoilla ja hankkisin sup-laudan vanhempieni luokse, sillä saaristossa tuollaisella olisi niin ihana tutkia saaria. 🙂

    Olettekos käyneet suppailemassa? Mitä tykkäsitte?
  • Reipasta menoa juhannus viikolla

    Juoksutrikoot 2xu / paita Nike (saatu)

    Palataanpa hetkeksi vielä juhannus viikon treeneihin.

    Maanantai alkoi fitdogin treeneillä. Alkuun lämmiteltiin askelkyykyillä yms varsahypyillä. Teimme pitkän kävely/hölkkä-lenkin maastossa ja välillä rämmittiin metsässä.  Tämän jälkeen Veeti Kallio oli pitämässä fitdogin porukalle tsemppipuheen.  Kyseessä oli kauden päätöstreenit ja hieman on haikeeta, että nämäkin treenit jo loppuivat.

    Tiistaina taasen oli vuorossa vauhtisammakon järjestämän kuntorempan treenit ja koska oli sadepäivä niin tehtiin sisällä lihaskuntoa. Osa liikkeistä tehtiin pareittain niin,että aina työtä oli 20-30 sekuntia riippuen liikkeestä ja heti vaihdettiin vuoroa kun aika oli mennyt. Kummatkin tekivät siis jatkuvasti jotain liikettä. Tällä tyylillä mentiin suurin osa tunnista. Välillä tehtiin yksinään keskivartaloon liittyviä liikkeitä, joilla sain vatsalihakset kipeäksi moneksi päiväksi. Vasta perjantaina alkoi tuntua siltä,että oli helppo nousta autosta ulos ilman, että vatsalihaksiin koskee.

    Torstaina lähdimme Nauvoon vanhempieni luokse juhannuksen viikkoon. Olimme sopineet äitini kanssa, että voimme lähteä mieheni kanssa illalla lenkille. Olin miettinyt valmiiksi reitin ja äidiltä saamani arvion mukaan matka olisi noin 13 kilometriä. Hän on sitä pyöräillyt joten siksi arvio oli noin matka. Lähdettiin matkaan Camelbakin juomarepulla ja parilla geelillä,sillä oli hirmusen kuuma päivä. Saaristotietä juostessa autoja suhasi ohi kiitävällä vauhdilla ja välillä sai pelätä irtoaako oma yläraaja auton mennessä ohi kun menivät niin läheltä vaikka itse tuntui, että juoksee jo melkein ojassa.  Maisemat oli kyllä mahtavat ja ilma todella hieno vaikka aamulla satoi kaatamalla. Lenkin pituus 15,23 km ja kesto 1h 46 min.

    Kengät Inov x-talon 212 (siniset) / Salomon S-lab sense 5 ultra sg (punaiset)

    Perjantaina käytiin taas yhdessä mieheni kanssa juoksemassa maastossa Nauvossa testaten Salomonin maastojuoksukenkiä. Claudia koiramme oli mukana matkassa.  Lenkille pituutta tuli 7 kilometriä ja aikaa kului 1h 11 min.

    Sunnuntaina kävin vielä lyhyellä 2 kilometrin lenkillä, sillä oli sellainen fiilis,että on pakko päästä juoksemaan vaikka oltiin varmasti lähellä hellerajaa.  Koska juokseminen helteessä ei ole minulle milläänlailla helppoa niin on tämä sitä siedätystä. Ehkä se juokseminen joskus sitten helteeessä olisi helpompaa. Vai pitäisikö lähteä kuukauden reissulle päiväntasaajalle juoksuleirille? 😀