• VI Apk hallimaraton

    Lähdimme eilen aamulla ajamaan kohti Porin Karhuhallia, jossa viime vuoden tapaan järjestettiin Apk-hallimaraton. Tuli taas kiire lähtö ja mies juoksikin pukuhuoneesta suoraan lähtöviivalle. Ehdittiin kuitenkin lähtöön mukaan ja täytyy todeta,että eipä ennättänyt jännittää lähtöä kun samantien sai lähteä juoksemaan. Ei tämä tietenkään mikään ideaalinen lähtötilanne ollut mutta ei huonoinkaan jos mun mielipidettä kysytään. Jos joutuu kovin kauan odottelemaan lähtöä niin alan jännittämään jo lähtöä, juoksua ja kaikkea mahdollista.

    Lähdin juoksemaan hissukseen 7 min/km vauhdilla, jotta sykkeet pysyisivät järkevissä lukemissa ja juoksu tuntuisi mukavalta. Kuuntelin työkaverin vinkkaamaa podcastia kahvihetkiä maailmalla ja sitä kuunnellessa meni monen monta kilometriä. Aika alusta lähtien vasen sääri särki polven alapuolelta joka oli ihan uusi vaiva. Oikean jalkapohjan puutuminen tuli taas kuvioihin noin puolen tunnin juoksun jälkeen mutta sihen olen jo aika tottunut. Suolalla puutuminen hävisi niin,että juokseminen onnistui. On nimittäin vekkulia juosta kun ei tunne mihin astuu.  Säären kipu oli kuitenkin sen verran rassaava, että nappasin särkylääkkeen vaikka en suosittelekaan syömään särkylääkkeitä juostessa niin nyt oli pakko. Kun kilometrejä alkoi kertyä yli 15 niin sain vielä selkäsäryn. Hetken jo mietin keskeyttäväni siihen paikkaan mutta ajattelin juoksevani puolikkaan ja lopetan sitten. Jostain syystä motivaatiota kuitenkin löytyi joka kerta kun näki kierrostaulussa kierrosten vähenevän. Selkäsärky esti kuitenkin sellaisen hitaan hölkkäilyn joten otin vauhdiikkampia pyrähdyksiä ja sitten kävelyä väliin. Tätä taisin mennä 10 kilometrin verran kunnes selkä ei antanut enää myöden juosta yhtään eikä myöskään kävellä. Kävelin vielä yhden kierroksen mutta kun siinäkään ei pystynyt pitämään yllä vauhdikkaampaa tahtia niin totesin olevan keskeytyksen aika.  Koko maratonin suorittamiseen vaaditaan 105  kierrosta + 200 metriä. Itsellä jäi kaiketi 22 kierrosta juoksematta jos oikein muistan. Eli lähellä olisi ollut maali mutta kun ei pystynyt enää etenemään niin en näe järkeä yrittää väkisin juosta ja rikkoa paikkoja. Kisoja tulee kuitenkin uusia mutta jos joutuu telkalle niin siitä parantuminen voi viedä kuukausia. Niinpä on pidettävä järki mielessä ja katsottava asioita kauas kantoisemmin kuin yhden kisan päähän.

    Lenkkarit New Balance Fresh Foam Zante V3 (saatu) / Housut H&M /Takki H&M / hanskat Nike

    Olen tyytyväinen tähänkin yli 30 kilometrin suoritukseen sillä suoraan sanottuna en ole pitkiä lenkkejä tehnyt sitten Vaarojen maratonin joka oli lokakuussa. Onneksi olemme juosseet treenejä juoksumatolla sillä hallin kova pohja olisi taas ollut shokki jaloille jos olisi juossut pelkästään ulkona.  New Balancen Fresh Foam Zantet valikoituivat jalkaan sillä niillä olen juossut matolla ja ne ovat nyt toimineet hyvin. En ole kokenut niiden kanssa minkäänlaisia ongelmia vaikka alkuun koinkin ne hyvin erilaisiksi muihin lekkareihini verrattuna. Nyt vuoden testaamisen jälkeen voin sanoa tykkääväni niistä tosi paljon.

    Vaikka itsellä tuntuu olevan huono tuuri kyseisen kisan kanssa sillä viime vuonnakin keskeytin niin suosittelen kyllä kyseistä kisaa kaikille. Kisassa voi juosta puolikkaan tai maratonin ja molempiin startteihin otetaan vain tietty määrä osallistujia jolloin kaikille riittää tilaa juosta. Itse en pahemmin ohitellut ketään, joten en osaa sanoa kokevatko nopeasti juoksevat kisan eritavalla mutta käytännössä uloimmat radat olivat koko ajan tyhjänä ellei joku ohittanut.

    Olen hieman kahden vaiheilla sen kanssa, että onko tasainen sittenkään se paras vaihtoehto juoksemiseen. Jotenkin sitä kaipasi juostessa hieman vaihteluvuutta kuten maastossakin on.  400 metrin ympyrän kiertäminen ei sinänsä minulla tökkinyt kuin ihan lopussa jolloin selkä oli tosi kipeä. En todellakaan olisi pystynyt kävelemään 22 kierrosta hallissa mutta maastossa ulkosalla olisin todennäköisesti mennyt loppuun asti vaikka sitten raahautumalla silläkin uhalla, että rikon paikkani.  Nuuksiossahan minulle kävi samallalailla selän kanssa ja näin jälkeenpäin olen harmitellut keskeytystä vaikka tiesin sen olevan ainoa oikea ratkaisu sillä hetkellä.

    Parasta kisassa oli taas järjestelyt. Pikku kisojen parhaita puolia on tutut ihmiset. Samoja tuttuja  näkyi kuin viime vuonnakin niin juoksijoissa kuin toimitsijoissakin.  Tarjoilupöytäkin oli laitettu koreaksi sillä sieltä löytyi coca-colaa, urheilujuomaa, mehua, vettä, sipsejä, suolakurkkua ja vihreitä kuulia. Omia eväitä varten oli vielä erikseen pöytä johon itse olin vienyt pussini jonka sisältä löytyi urheilugeelejä, särkylääkettä, laastareita sekä suolaa.  Joku ehkä mietti minut nähdessään, että tuokin voisi keskittyä enemmän juoksemiseen kuin syömiseen mutta kun kerrankin oli hyvät tarjoilut niin pitihän niistä nauttia ja pitää energiataso ylhäällä. 😀

    Kisakausi on korkattu ja toivotaan kisojen sujuvan loppuvuotta kohden hieman paremmin.

                                                                                                                                                   Kuvat Mari

  • Yhteenvetoa vuoden 2017 juoksukisoista

    Kisakausi on saatu pakettiin ja todettava on, että tämä vuosi on ollut oikein terveysongelmien vuosi. Mitään pitkiä telakkajaksoja ei ole ollut mutta sitäkin enemmän pettymykseen johtavia lenkkejä kotipoluilla. Kisoissa on menty 50-50. On ollut epäonnistumisia mutta myös mahtavia onnistumisia.

    Ennätyksiä ei tullut rikottua mutta pisin juoksumatka tuli sentään juostua Pallaksella.

    Minulla oli tarkoitus osallistua moneen juoksukisaan tämän vuoden aikana mutta toisin kävi. Lopulta osallistuin vain 7 kisaan. Matkat vaihtelivat 10-55 kilometrin välillä. Aika pitkälti kisoihin on tullut mentyä kevyellä treenimäärällä koska vaivoja on ollut enemmän kuin tarpeeksi jotka ovat verottaneet treenaamista. Ehkä toisten mielestä on hullua lähteä pitkille matkoille juoksemaan ilman täydellisesti treenattua hyvää kuntoa mutta olen muutenkin aikamoinen tuuliviiri, joten menen vaan ja kokeilen.  Minulle tärkeintä ei ole juosta aikaa vasten ja rikkoa ennätyksiä. Haluan nauttia niin juoksusta kuin maisemistakin. Jos haluan juosta veren maku suussa niin voin osallistua kympin ja puolikkaan matkoihin. Maratonia pidemmät matkat koen elämyksiksi.

     

    Osallistumiset juoksukisoihin 2017

    Apk-hallimaraton 42,195 km – 4.2.2017

    Vuoden ensimmäinen kisa oli Apk-hallimaraton Porissa, jossa odotukset oli korkealla. Kaikki puitteet piti olla kunnossa; tasainen reitti ja tasainen lämpötila joka ei olisi liian kuuma. Toisin kuitenkin kävi. Keskeytin 15 kilometrin kohdalla vatsakipujen takia. Ikinä ennen ei vatsa ole oireillut mitenkään ja nyt oli sellaiset poltot ettei vain pystynyt jatkamaan.

    Harmitti!

    Marttilan kymppi  10 km – 15.4.2017

    Marttilan 10 km matkalle lähdin kannustamaan ystävää. Oli mukava reitti ja olihienoa saada tsempata ystävä maaliin asti hymyssä suin.

    Maaliin juoksimme ajassa 1 h 15 min.

    Aurajoen Yöjuoksu 10 km – 29.4.2017

    Aurajoen yöjuoksu 10 km oli tarkoitus juosta mutta jalkaongelmien takia juoksin vain 5 kilometriä. Huonon juoksukunnon alla oli myös juuri noroviruksesta parantuminen joka alkoi uudella kierroksella kotimatkalla Aurajoen yöjuoksukisoista kotiin. Ihmekös tuo sitten kun ei juoksu oikein kulkenut.

    Bodom trail 21 km – 6.5.2017

    Bodom Trail 21 km oli kevään odotetuin kisa. Bodom trail myös aloitti Buff trail tourin 2017. Olin kuullut niin paljon hyvää kyseisestä kisasta ja tuurilla saatiin paikat sillä tämä kuuluu myös niihin kisoihin jossa jää nuolemaan näppejä ellei ole vikkeläsorminen ilmoittautumisen auetessa. Kisapäivä oli lämmin ja pelkäsin pahinta. Lämpö ja minä ei juostessa sovita yhteen.  Siitäkin huolimatta juoksu kulki todella hyvin. Aurajoen yöjuoksu oli kuitenkin ollut vain viikkoja ennen ja silloin kaikki oli mennyt pieleen mutta Bodomissa kaikki meni putkeen.

    Olin tyytyväinen suoritukseen jossa juoksin maaliin hieman yli kolmen tunnin ajalla.

    Nuts Pallas 55 km – 15.7.2017

    Koko vuoden odotetuin kisa oli ehdottomasti Nuts Pallas 55 km. Kisareissu yhdistettynä kesälomareissuun Lapissa sekä Norjan puolella oli ehkä parasta koko kesässä. En todellakaan tiennyt miten vaativa Pallas-Hetan välinen matka oli ja vähäisellä treenillä sinne lähdettiin koittamaan. Olin häkeltynyt maisemista ja juoksu sujui siinä sivussa ihan hyvin. Tuntureille kipuaminen oli tottakai raskasta mutta alamäkeen juoksentelu helpotti urakkaa. Tämä oli todellakin minun makuuni oleva reitti. Tykkäsin muuten koko matkasta mutta viimeiset 15 kilometriä hiekkatiellä oli kompastuskiveni. Etureidet löi niin lukkoon,että oli pakko kävellä. Hitusen jopa harmitti kun oli mennyt niin hyvin ja lopussa sitten alkoi ongelmat. Toisaalta onneksi lopussa eikä alussa.

    Sellaiset rapiat 9,5 tuntia meni 55 kilometriin aikaa tällaisella etanalla.

    Nuuksio Classic 42 km – 2.9.2017

    Pallaksen jälkeen oli Nuuksio Classic 42 km vuoro. Ei oikein kiinnostanut edes lähteä koko kisaan ja mieli oli jotenkin tosi maassa. Kisan alusta lähtien alkaneet jalka/selkäongelmat johti keskeytykseen 26 kilometrin kohdalla. Olisin halunnut juosta loppuun asti mutta oma terveys on sen verran kullanarvoinen, että en lähde väkisin yrittämään.

    Ensi vuonna uudestaan!

    Vaarojen maraton 42 km – 7.10.2017

    Vuoden viimeiseksi kisaksi jäi Vaarojen maraton 42 km mahtavalla suorituksella. Ylitin odotukseni totaalisesti juoksemalla maaliin 7h 49 minuutin ajassa. Olen edelleen niin fiiliksissä tuosta juoksusta upeassa ruskassa. Olin treenannut älyttömän kaikkien terveysongelmien takia ja luulin olevani ihan paskassa juoksukunnossa. Yllätin kyllä niin itseni juoksemalla hyvävoimaisena maaliin.

    Tällä kertaa loppui matka eikä kunto.

    Kausi 2018

    Ajatuksia tulevalle kaudelle on vielä aika vähän. Olen yrittänyt toppuutella itseäni, että saisin parannettua terveyttä rauhassa ( rautavarastot täytettyä) ja  nostettua juoksukuntoa. Tulevalle kaudelle en ole suunnitellut myöskään osallistuvani kovinkaan moneen kisaan ellei sitten mieli muutu ensi vuonna. Tällä hetkellä olen ilmoittautunut vain Karhunkierroksen 80 kilometrin matkalle. Karhunkierros on vielä täysin kokematta kisana joten pitäähän sinnekin päästä. Tänä vuonna olin kyseisessä kisassa toimitsijana ja pääsin mukaan mm. reittiä merkitsemään. Mahtava tekemisen meininkin on kyllä Nutsin poppoolla
    Tärkeintä olisi kuitenkin saada terve kausi ja saada ylläpidettyä juoksukuntoa läpi vuoden.  En aio tehdä itselleni mitään aikatavoitteita vaan mennä fiiliksen mukaan rikkomatta paikkoja. Aion panostaa treeneissä peruskunnon kasvattamiseen ja jos vuoden aikana saisi lisää lihasta niin sekään ei olisi pahitteeksi.
    Vuodelle 2019 on enemmän suunnitelmia jonka takia on maltettava mieltä ensi vuoden aikana.
  • DNF- Nuuksiossa kroppa petti

    Pitäisi kuunnella omaa mieltä ja kehoa paremmin ennen kisoja. Selkeästi vähäinen kiinnostus kisoja kohtaan oli merkki jostain ja olisi suosiolla pitänyt jättäytyä pois.  Posiitiivisella mielellä lähdin kuitenkin ja toivoin kisapaikalla fiiliksen nousevan mutta ei noussut. Tuttujen kanssa tuli siinä juteltua ennen kisoja. Hirvitti ajatus juoksemisesta mutta kerran Nuuksioon asti olen tullut niin metsäänkin sitten lähden.

    Olimme kolmosryhmässä eli viimeisessä ryhmässä. Metsässä tarpoivat nyt sekä Nuuksio Ultra Trailin (70 km), että Nuuksio Classicin (42 km) juoksijat. Lähdimme aika hissukseen menemään porukan perässä. Ensimmäiset 2 km tuntui juoksun kulkevan edes jotenkin, mutta sitten alkoivat ylämäet ja ongelmat. Ensimmäisten 11 kilometrien sisään mahtui monenmoista mäkeä. Loputtomilta tuntuvia mäkiä ja lasttelurinteen kipuaminen ylös oli ehkä koko juoksukisani loppu. Pääsin mäet ylös mutta 200 sykkeet tuntuivat hyvin pahalta. Oli pakko vetää happea välillä jotta pystyi jatkamaan. Miettisin monta kertaa,että tästä ei tuu mitään.  Suorämeikössä meneminen oli tahmeaa sillä jalat eivät vain tahtoneet millään liikkua eteenpäin. Sain todenteolla tehdä ajatustyötä itseni kanssa, että etenin. Jossain noin 14-15 kilometrin kohdalla sanoin miehelleni keskeyttäväni ja, että hänen kannattaa vaan nyt lähteä omaa tahtia maaliin. Koitin juosta ja kävellä vuorotelen mutta pohkeissa viiltävä kipu pakotti kävelemään enemmän. Olin ottanut melkein alusta asti suolaa sillä pohkeet kramppailivat jo heti alussa. Sitten alkoikin olla jo koko takareisi ja pakarakin krampissa vasemmalla puolella ja odotin vain hetkeä, että voin lähteä takaisin kisakeskukseen nelipyöräisellä.  16 kilometrin kohdalla tarjottiin fasupaloja, joita en keliakin takia voinut syödä mutta omasta repusta löytyi myös suklaata. Kysyin keskeyttämisen mahdollisuutta. Toinen toimitsijoista oli lähdössä pian kisakeskuksella päin mutta e tiennyt meneekö sinne suoraan  vai koukkaako muiden huoltopisteiden kautta. Toinen toimitsijoista kertoi hienoimpien maisemien olevan juuri edessä ja, että 26 kilometrin kohdalla olisi mahdollista saada kyyti kisakeskukseen jos vielä siellä tuntuu siltä, että haluaa lopettaa leikin kesken. Otin suklaapatukan repusta ja lähdin menemään kohti 26 kilometrin huoltoa.

    Tero Koski oli saanut napattua kuvan myös hymyilevästä pariskunnasta. Mikähökän meitä on niin naurattanut? 😀

    Matkalla oli aikaa miettiä koska eteneminen oli hidasta. Mielessä kävi, että 26 kilometrin kohdalla olen jo aika lähellä maalia, että miksi lopettaisin siihen. 16-26 kilometrit kuitenkn etenivät niin super hitaasti koska en voinut juurikaan juosta. Alaselän kipu ja koko ajan kramppi olivat kamala kombo yrittäessäni päästä kallioita ylös ja alas. Sairaanhoitajan taustalla kuitenkin mielessä hiipi ajatus, että jos jalka pettää alta niin saan odotella pelastuspartiota ties kuinka kauan. niin pitkälle en halunnut,että tilanteen menee joten nähdessäni ea-porukkaa noin 22 kilometri kohdalla pyysin saada keskeyttää. Koska en kuitenkaan ollut vielä ambulanssikamaa niin matkaa olisi taitettava 26 km:n huollolle asti. Samaan aikaan toinen keskeyttäjä oli lähdössä jatkamaan taivallusta raatotaksille, joten mentiin samaa matkaa. Astma kiusasi häntä eikä eteneminen toivotulla vauhdilla ollut mahdollista. Oli mukavaa saada juttuseuraa sillä olin ihan rikki sisältä. Tunteet olivat tosi pinnalla vaikka kyse oli vain juoksukisasta enkä kokenut, että minua edes harmitti keskeyttää. Matka ea-pisteestä 26 kilometrin huoltoon meni nopeasti. Mielessä kävi häivähdyksen verran jopa jatkaminen mutta se olisi tuntunut typerältä idealta. Oli otettava järki käteen. Mikään kisa ei ole niin tärkeä, että kannattaisi rikkoa paikkoja.  Niinpä minä ja kolme muuta lähtivät toimitsijan kyydillä kohti kisakeskusta.

    Vuorokausi on kulunut kisasta ja edelleen olen sitä mieltä, että paras päätös oli keskeyttää. Vasen jalka on edelleen hieman turta/krampissa joka viittaisi enemmänkin iskiasoireisiin. Selkä on oireillut raskauksien aikana paljonkin ja sen jälkeen kipuviikkoja on aina silloin tällöin ollut. Nyt ei kipu ole selkeästi selässä mutta alaraajaan säteilevät jalkakivut kielivät useimmiten välilevypullistumasta. Selkääni ei ole koskaan kuvattu mutta en yllättyisi tuloksista sillä sieltä varmaan löytyy yhtä sun toista.  Vaarojen maratonille on viisi viikkoa aikaa ja sitä ennen olisi saatava ruoto kuntoon. Mikäli tilanne näyttää vielä parin viikon päästä huonolta, on minun pistettävä paikka jakoon tai siirrettävä seuraavaan vuoteen.

    Nuuksio classicin reitti tuli kuitenkin hieman yli puoleen väliin asti nähtyä ja olin yllättynyt hiekkatiepätkien suuresta määrästä. Ne ovat minun kompastuskiveni, jolloin vauhtini tippuu kuin seinään enkä tahdo mitenkään saada vauhtia kiihdytettyä vaan etenen etanavauhtia. Mäet eivät olisi häirinneet yhtään jos jaloissa olisi ollut voimaa kuten normaalisti. Nyt mäkien kiipeämiseen sai käyttää jäätävästi enemmän energiaa ja alamäkeen sai hissutella koska jaloista oli voimat loppu eikä uskatanut päästellä menemään ettei kaadu. Reitin maisemat jäi hieman unholaan vaikka nyt olisi ollut periaatteessa aikaa katsoa kun etenin niin hitaasti. Koin ehkä vielä tärkeämmäksi katsoa mihin astun kipeän jalan kanssa kuin normaalisti poluilla ja sen takia maisemat jäi katsomatta. Erilaisia lammikoita oli paljon ja jokunen joutsenkin oli uiskentelemassa yhdessä lammessa.  Polkuosuudet oli mukavia ja miehen kanssa yhteen ääneen todettiinkin, että reitti olisi ”nopea” juosta jos olisi tikissä. Mieheni jaksoi hienosti maaliin asti ilman ongelmia ja siitä tulikin hänen kolmas maratoninsa tälle vuodelle.  Järjestelyt toimivat hyvin ja siltä osin kun minä reittiä juoksin niin reitti oli hyvin merkitty. Miinuksen antaisin huoltopisteiden tarjoiluille, sillä olisin todellakin kaivannut huoltopisteillä jotain syötävää. Ei sillä, etteikö minulla olisi ollut omaakin evästä mutta monesti ne muiden eväät vain tuntuvat maistuvan paremmin juostessa. Kisaohjeista olin tämän jo lukenut ennen kisaan lähtöä mutta nyt kun siellä konkreettisesti oli kisassa mukana niin huomasin, että kyllä vaan olisi maistunut syötävät huolloissa.

    Näin tällä kertaa. Ensi vuonna ehkä uusiksi!

  • APK-hallimaraton DNF

    Kuvat Kirsti Koskinen

    Apk-maratoonarit olivat järjestäneet tämän mukavan hallimaratonin, johon osallistujia oli otettu maratonia juoksemaan 60 ja kolme ulointa rataa oli käytössä juoksukisassa oleville. Olin asennoitunut siihen, että juoksusta tulee pitkästyttävää koska juostaan hallissa mutta olin siinä väärässä. Itse juoksu hallia ympäri ei ollutkaan niin ankeaa kuin olin pelännyt. Kierrokset sinänsä menivät nopeasti mutta siinä vaiheessa kun vatsassa alkoivat ongelmat niin alkoi suorat venymään todella pitkiksi. Alkuun lähti ihan hyvin ja iloitsinkin hetken aikaa, että tämähän sujuu vaikka treenailut oli jääneet vähemmälle ja vedinpä vielä perjantaina kotirappusissa kunnon flipat. Kummatkin jalat sai osumaa ja pelkäsin pahinta, että nyt jää koko kisa välistä mutta selvisin ruhjeilla, jotka eivät vaikuttaneet juoksuun.

    Olen niin monet kerrat kuullut juoksijoiden vatsavaivoista juoksukisojen aikana ja nyt sain itse jouduin itse uhriksi. 7 kilometrin kohdalla alkoi vatsanpoltto ja kramppailu. Oli pakko välillä pysähtyä ja kyyristyä, että olo helpottuisi mutta ei. 15 kilometrin kohdalla sitten puhalsin pelin poikki sillä olotila meni vain huonompaan ja en halunnut olla loppu kisaa vessassa oksentamassa.  Olisin toki voinut yrittää kävellä vielä jonkin aikaa mutta tiesin, etten voi jatkaa loppuun asti kuitenkaan sillä vatsakipu vain yltyi ja jatkui monta tuntia lopettamisen jälkeenkin. Itse epäilen, ettei nesteet imeytyneet jostain syystä ja kärsin energiahukasta sillä juoksun jälkeen palelin vielä kotimatkallakin vaikka olin odottanut mieheni maalin pääsyä jo paikan päällä 2,5 tuntia. Join kyllä tuon 15 kilometrin aikana monta mukillista vettä sekä urheilujuomaa ja otin urheilugeeliä sekä sipsejäkin mutta joku juttu ei kropassa toiminut.

    Olin tyytyväinen päätökseeni sillä terveys edellä-ajatuksella kuitenkin juoksen enkä halua tieten tahtoen ottaa riskejä.  Viime aikoina terveys on reistailut paljon ja tällä viikolla kävin verikokeissa ja otattamassa ekg:n jotta voisin turvallisin mielin lähteä kisaamaan.  Tulokset olivat hyvät, joten ei ollut syytä jättää kisaa väliin. Juoksukin kulki jo paremmin kuin jokunen viikko sitten, jolloin luulin kuolevani lenkkipolulle kun juoksu tuntui niin pahalta. Antibioottikuurin jälkeen alkoi hengistyskin kulkemaan ja suurin tukkoisuus hävisi sillä. Halusin lähteä kisaamaan sillä tuntui siltä, ettei tukkoisuudesta ainakaan ole kiinni nyt tämä juoksu. Tällä kertaa näin!

    Kpk:n porukka oli myös edustettuna. Me ei ehditty kuvaan koska tultiin niin viime tipassa paikan päälle.:D

    Kisan puitteet oli todella hyvät vaikka kyseessä oli pieni kisa. Tarjolla oli koko ajan mehua, vettä, urheilujuomaa, urheilugeelejä ja syötävää (banaania, sipsejä, suolakurkkua sekä vihreitä kuulia). Parasta tietty oli se, että ei tarvinnut odottaa 5 kilometriä ennen kuin sai juotavaa taikka syötävää vaan 400 metrin välein pystyi haukkaamaan jotain jos siltä tuntui. Vessat oli ihan lähellä rataa, joten ei tarvinnut mennä haisevaan bajamajaan vaan kunnon vessaan ja mukavina siinä on se, että naisilla ja miehillä on omat vessat eli kusta ei ollut siellä sun täällä kuten useimmiten juoksukisojen bajamajoissa (enkä syytä miehiäettä kuseksivat ympäriinsä mutta uskon,että pystyvät siihen helpommin kuin naiset). Maalin kohdalla oli taulu josta pystyi katsomaan koko ajan jäljellä olevat kierrosmäärät sekä viimeisimmän kierroksen vauhdin. Vaikka juoksu ei omalta osalta mennyt putkeen niin tykkäsin kisasta ja puitteista. Ensi vuonna uudestaan!