• Jylhä Pohjois-Norja

    Sateinen lofootti jätettiin taaksemme jo parin päivän kiertelyn jälkeen ja jatkoimme matkaa kohti pohjoista. Viime vuoden Senjan reissulta jäi mieleen pohjoisen vuoristomaiseman mahtipontisuus mutta olin selvästi unohtanut puolet mielikuvasta sillä vuoret olivat vieläkin hienompia kuin muistin. Jos minulla ikinä olisi varaa niin ostaisin mökin vuoristomaisemalla. Voisin nimittäin tuijottaa vuoria tuntikaupalla.

    Matka Lofooteilta Kilpisjärvelle oli sanoinkuvaamattoman kaunis. Olin kuvitellut ettei mikään maisema enää voittaisi Norjassa Lofootien kauneutta mutta Pohjois-Norjan vuoret ja kymmenet vesiputoukset tekivät minuun suuren vaikutuksen. Erona vain se, että Lofootteja ympäröi kaunis meri kun taas tällä reitillä on järviä, jokia, metsää ja suotaa.

    E6 on iso tie joka vie pohjoiseen ja ajoimme sitä suurimman osan matkasta. Näin jälkeenpäin kartasta katsottuna navigaattorimme on ajattanut meitä läpi pikkuistenkin kylien mutta ei se haittaa sillä maisemat oli hyvin kauniit. Olimme liikkeellä hyvin myöhään illalla, joten aika yksinämme saimme ajella. Tämä mahdollisti sen, että  aina kun maisemat olivat kohdallaan niin auto seis ja tielle ottamaan kuvia.

    Lofootteihen verrattuna tällä reitillä vuoret olivat useammin lumihuippuisia ja entistä suurempia. Kylät joiden läpi ajoimme olivat hyvin pieniä ja kovin monesta ei edes löytynyt huoltoasemaa, joten suosittelen tankkaamaan heti kun huoltoaseman näkee. Tie on paikoitellen kuoppainen mutta ei siinä maisemia katsellessa kovin lujaa pysty ajaamaankaan jos jotain haluaa nähdä.

    Itse tykkäsin tästä reitistä paljon enemmän kuin Haaparanta-Abisko välisestä reitistä. Olemme jo pariin otteeseen käyneet Kilpisjärvellä ja siksi halusin matkata nyt Ruotsin kautta koska tässä kohtaa koukkaus Kilpisjärven kautta olisi ollut aika turha. Kotimatkalla ei kuitenkaan ollut mitään visiota siitä mitä halusimme tehdä tai mennä, kunnes mieheni muisti Saana- tunturin. Saanan huiputus jäi meiltä puoliväliin vuonna 2016, joten oli aika ottaa uusintayritys ja siinä syy miksi kotimatka taittui pohjoisen kautta.

  • Lofootit – Reine Rorbuer

    Punainen tupa ja vuonomaisemat.

    Tässä on maisema joka vangitsee katseeni. Nämä ruohokattoiset suloiset mökit olivat vuorien lisäksi parasta Norjassa.  Harvemmin innostun mistään mökistä niin, että haluaisin samanlaista itselleni mutta tämä Reinen kylästä löytyvä mökki sulatti sydämeni.

    Lofooteilla on useita kalastajakyliä, joista löytyy näitä Rorbuksi kutsuttuja mökkejä. Kamalan puuskaisen tuulen ja kaatosateen vuoksi jouduimme etsimään muun yöpaikan kuin teltan. Päädyimme Reinen kylään ja yövyimme yhden yön Reine Rorbuerissa.  Mistään halvasta yöpymispaikasta ei ollut kyse mutta olimme siinä kohtaa valmiita maksamaan mitä vain mökistä joka pelastaisi meidät myrskyltä. Yö ilman aamiaista maksoi tässä mökissä himpun yli 300 euroa. Se on Suomen mökkihintoihin verrattuna todella kova.

    Yö mökissä ei ehkä ollut se kaikkein nautinnollisen johtuen hirveästä tuulesta mutta itse mökkiin olin todella tyytyväinen.  Lapset pelkäsivät alkuyön kovasta tuulesta johtuvaa ääntä eivätkä tahtoneet millään nukahtaa omiin sänkyihin. Puuskainen tuuli tuli lahden poukamalta päin mökkiä kuulostaen siltä kuin juna törmäisi mökkiin jonka jälkeen koko mökki tutisi ja heilui. Uskon, että se oli lapsista pelottavaa sillä itsekin mietin pysyykö mökki pystyssä. Pysyihän se ja hienosti piti lämpöpatterit mökin lämpimänä. Jouduttiin yöllä vähentämään lämpötilaa sillä paksulla peitolla tuli jo hiki. 😀

    Mökkejä oli vuokralla erikokoisia ja mekin saimme valita kahdesta vapaasta mökistä mieluisamman. Hinnassa oli näissäkin kahdessa hieman eroa mutta päädyimme vastaanottovirkailijan suosituksesta hienomman näkymän omaavan mökin koska hinaero oli todellakin hyvin pieni.  Meillä vuokralla ollut mökki kätki sisäänsä kaksi huonetta, kylpyhuoneen ja tupakeittiön.  Siellä oli muutamia kivoja ykistyiskohtia joista tykkäsin kuten esimerkiksi ovet. Niissä oli oivallinen lukitussysteemi, jollaiseen en ole Suomessa koskaan törmännyt.

    Heräsin aamulla jo aikaisin. Istuin ikkunan äärellä kahvia nauttien ja maisemia ihaillen pari tuntia ennen kuin muut heräsivät. Narisevat lattiat ja mökissä huokuva lämpö sadekelissä toi mieleen suomalaisen talven omassa kodissa.

    Olin kyllä silti tyytyväinen mökkivalintaan ja siitä, että pääsimme yöpymään Rorbussa. Nyt on sekin koettu ja voin lämpimästi suositella tätä vaihtoehtoa yöpymiseen. 🙂