• Tervetuloa meidän kotiin

    Välillä tulee niitä hetkiä kun toivoo asuvansa kaupungissa kaikkien mukavuuksien lähettyvillä eikä joka asian toimittamiseen tarvitsisi startata autoa. Mutta tiedättekös mitä? Viihdyn maalla ja ne kerrat kun haluaisin muuttaa takaisin kaupunkiin on niitä hetkiä kun miehen kanssa on riidelty jostain taloon liittyvästä seikasta kun puitten hakkaamisesta, öljyn tilaamisesta tai pihan auraamisesta lumesta. Kuitenkin 95% ajasta rakastan asumista keskellä ei mitään (tosin olemme naapureiden ympäröimänä). Mitä enemmän kesää kohti mennään sen mukavempaa on maalla asuminen. Koirien takia on myös ollut ihan mahtavaa asua omakotitalossa ja suurin syy maalle muuttoon olikin juuri nuo koirat. Asuimme ennen Turussa kerrostalossa kahden koiran ja esikoisen kanssa hissittömässä talossa ja kun siinä jonkin aikaa olimme kuskanneet…

  • Pihapuuhia

    Sateisesta kesästä on tänä ollut hyötyäkin vaikka onhan jatkuva sadepisaroiden tiputtelu ollut jopa ärsyttävää. Se miksi olen tykännyt kosteasta kesästä on se, ettei puutarhassa ole tarvinnut kiertää kasteluletkun kanssa kuin kaksi kertaa kesän aikana. Viime kesänä sai kastella lähes joka päivä. Liiassa märkyydessäkin on omat huonot puolensa. Kasvit kasvavat ylenpalttisen suuriksi ja näyttävät jopa rumilta ja lopulta jopa märäntyvät. Kukkaloistoa on silti riittänyt kylmästä ja sateisesta kesästä huolimatta. Kukkapenkkien läheisyyteen on rakennettu pieni vesiallas suihkulähteineen ja viereen muodostuu pikku hiljaa kivipolku vanhan ajan tyyliin. Koska omalta pihalta kivet loppuivat jo allasta tehdessä niin kiviä on käyty keräämässä sieltä sun täältä. Minun silmääni hivelee hieman epätasainen ja luonnonkivistä tehty polku. Pidän…

  • Lenkkeilyä remontin lomassa

    Mun fiilikset oli eilen niin katossa kun uskalsin lähteä juoksemaan kaverin kanssa. Pelkäsin miten sääri kestää mutta hyvinhän se. Laitoin kompressiosäärystimet jalkaan ja paine jalasta hävisi heti. Miettisin miksi en tajunnut pitää niitä heti onnettomuuden jälkeen. Paikoitellen oli tiet todella jäässä ja osa matkasta juostiin jalkakäytävillä joissa ei ollut yhtään jäätä.  Tunnin lenkin jälkeen jalat oli ihan vetelät ja reisissä kyllä tuntui. Tiesi taas tehneensä jotain. Kaverini juoksi ensimmäistä kertaa näin pitkän lenkin ja ylpeä olen hänestä.:) Matkaa lenkille kertyi 7 kilometriä ja vauhtina hidas jotta pystyttiin vaihtamaan kuulumisia. Lenkki teki todella terää ja oli ihanaa päästä tekemään jotain vaikkakin kotonakin ollaan puuhasteltu yhtä sun toista. 😀 Mies nimittäin innostui…