• Vesterålen

    Google mapsista valittiin reitti Sommarøysta kohti Lofootteja. En sen tarkemmin katsonut reittiä ja lähdettiin vaan ajamaan. Heti alkuun tuli tietulli tunneliin ajaessa. No onneksi kuva otetaan auton rekisterinumerosta ja lasku tulee perässä mutta silti harmitti, kun tarkoitus oli välttää tietulleja tällä reissulla. Tie osoittautui hyvinkin mutkittelevaksi ja sanotaanko näin, että ”pikkutieksi”. Maisemat oli upeat mutta itselle alkoi tulla pahaolo ja maisemien katselu ei oikein enää kiinnostanut.

    Päästyämme tielle E6 alkoi mutkat suoristua tiessä. Matkalla pysähdyimme syömään ja vaihtamaan kuskia. Olo alkoi pikku hiljaa helpottua, kun sain itse ajaa. Matkalla pohdimme minne menisimme ja päädyimme lopulta Vesteråleniin. Siellä emme olleet käyneet ja mielellään sitä katsoisi uusia maisemia kuin samoja uudelleen.

    Kävimme matkalla ostamassa kahvit ja karkkia huoltoasemalta samalla kun mies tankkasi auton. Selasin Suuntana Pohjois-Norja facebook-ryhmää ja muistin, että joku oli siellä maininnut Bleik-nimisen paikan, jossa myös olisi vaalea hiekkaisia rantoja. Se määränpääksi ja menoksi.

    Matkalla pysähtelimme ottamaan kuvia ja samalla katseltiin potentiaalisia telttapaikkoja. Maisemat olivat täällä ihan erilaiset, selkeästi paljon karumpaa. Puita ei ollut juurikaan ja kaikkialle oli enemmänkin sellaista aro- tai suomaisemaa. Aika vähän oli mitään kivoja telttapaikkoja, joissa olisi ollut tuulen suojaa. Täällä nimittäin tuuli, paljon kovempaa kuin aiemmissa telttapaikoissamme reissun aikana. Pysähdyimme myös katsomaan majakkaa, jossa olisi päässyt myös vessaan. Lampaita tallusteli tiellä siellä sun täällä. Herttaisia.

    Bleikiin päästessämme satoi kaatamalla vettä. Ei tehnyt mieli jäädä tänne telttailemaan vaikka kaunista olikin. Ajoimme Andenesiin asti. Mietimme hotelliin yöksi jäämistä mutta huoneiden hinnat eivät innostaneet jäämään sinne. Hetken parkissa istuskelun aikana aloin googlettelemaan lautta-aikatauluja. Vartin päästä lähtisi lautta Senjaan. Kysyin lähdetäänkö Senjaan ja niinhän me ajettiin satamaan. Päästiin ajamaan neljänteen jonoon. Hieman alkoi kylmähiki iskeä. Mahdetaanko mahtua lauttaan, kun autoja on näin paljon. Kyseessä oli päivän viimeinen lauttavuoro, joten jos ei mahduttaisi kyytiin olisi mietittävä jotain muuta. Jännitti todella paljon, kun lastaus aloitettiin. Kuin ihmeen kaupalla kaikki satamassa olleet autot mahtuivat kyytiin ja niin sitä oltiin lautan kyydissä matkalla Senjaan.

  • Lyngen

    Pohjois-Norjassa sijaitseva Lyngenin alue oli meille ihan uusi aluevaltaus. Olin lukenut paljon kehuja Lyngenistä ja nähnyt mitä kauneimpia kuvia vuoristomaisemista. Olin jo täysin myyty Lyngeniin pelkkien kuvienkin perusteella, mutta ihastus vain kasvoi, kun pääsi näkemään nuo kaikki kauniit maisemat itse.  Olinhan aiemmin käynyt jo Senjassa ja Lofooteilla, joten ihan noviisina en Norjaan lähtenyt mutta en silti olisi uskonut, että Norjasta löytyy vielä upeampia paikkoja. Lofoottien eduksi pakko on todeta, että sinivihreä veden väri tekee siellä maisemista entistä upeampia mutta lumiset vuoret tekivät kyllä yhtä suuren vaikutuksen Lyngenissä.

    Lyngseidetiin ajaa Kilpisjärveltä alle kahdessa tunnissa, jos ei pahemmin pysähtele. Maisemat toki ovat upeat koko matkan Norjan rajalta asti Lyngeniin, joten pysähtelemättä on vaikeaa edetä, kun kaikkialla olisi niin kuvauksellisia paikkoja.  

    Lautalla muualle

    Svensbystä pääsee lautalla Breivikeidetiin, jonne matka kestää noin 20 minuuttia.

    Lyngseidetistä pääsee lautalla Olderdaleen, ja perille lautta ajaa noin 35 minuutissa.

    Meidän oli alun perin tarkoitus mennä lautalla yli Breivikeidetiin, mutta ajateltiin, että samassa ajassa, kun istuu lauttajonossa, niin ajaa Tromssaan. Harmittaisi vain jos ei mahtuisi lauttaan ja joutuisi odottelemaan seuraavaa. Pahimmassa tapauksessa ei mahtuisi edes päivän viimeiseen vuoroon ja joutuisi joka tapauksessa ajamaan autolla seuraavaan paikkaan. Mitä olen lukenut tämän kesän lauttatilanteista Pohjois- Norjassa, niin paljon on vaihdellut autojen määrät. Ihan riippuu päivästä ja kellonajasta mahtuuko ensimmäiseen lauttaan vai jääkö rannalle ruikuttamaan.

    Telttailu Lyngenissä

    Pohjois-Norjassa yleisesti ottaen löytyy hyvin paljon levähdyspaikkoja tien varsilta, joissa on roskis ja monesti myös vessa. Jos on liikkeellä asuntoautolla tai- vaunulla, niin majoituspaikan löytäminen ei tosiaankaan ole vaikeaa. Telttaillessa joutuu hieman enemmän miettimään mihin voi majoittua, sillä moni levähdyspaikka on pelkkää asvalttia eikä lähellä eli kantomatkan päässä ole nurmikkoa tai kangasmetsää, johon teltan voisi pystyttää. Kyllä telttapaikkoja löytyy runsain mitoin jos on valmis kantamaan tavarat hieman pidemmälle parkkipaikalta. Meillä ei ollut valmiuksia siihen, että telttakamat olisi kuljetettu kävellen kauemmas, koska olisi kannettava neljän ihmisen tavarat ja ruuat, joten tyydyimme paikkoihin, joissa teltan sai parkkipaikalle tai ihan parkkipaikan tuntumaan.

    Norjassa pätee jokamiehenoikeudet, joten teltan voi pystyttää, kunhan asutusta ole ihan lähellä. Me otimme tämän ehkä liiankin kirjaimellisesti ja katsoimme hyvin tarkkaan telttapaikat. Mietin aina asiaa omalta kohdaltani. Haluisinko, että joku telttailee minun kotini lähellä, kenties takapihallani tai minun omistamalla rannallani? En haluaisi. Varsinkin kun lääniä riittää missä asutusta ei ole, niin voi hyvin ajella hieman pidemmälle asutuksesta pois päin. Näin välttyy turhilta kiistoilta, pahoilta katseilta ja saa kaiken lisäksi olla omassa rauhassa.

    Ensimmäisen yön upea telttapaikka löytyi tieltä Fv91 ennen sorajalostamoa vasemmalla puolella tietä ihan rannalta. Tuo oli ainoa sorajalostamo, joten siitä ei voi erehtyä. Näimme muutaman auton siinä parkissa ajettuamme ensimmäisen kerran siitä ohi. Kävimme pienellä ajelulla vielä saarta eteenpäin kunnes käännyimme ja tulimme takaisin paikkaan, jossa autot oltiin nähty. He lähtivät aika pian sen jälkeen kun olimme pystyttäneet teltan. Olimme hetken aikaa ainoat telttailijat tällä hienolla paikalla. Ruuat syötyämme ihastelimme maisemia ja lapset sekä minä etsimme simpukoita rannalta. Oli vain kaikin puolin niin kaunista ja rauhallista. Olimme jo kömpimässä nukkumaan, kun paikalle ajoi asuntoauto joka jäi pienen matkan päähän meistä. Suomalaisia sielläkin. Siinä kohtaa kun olimme jo täysin nukkumaan meno valmiita ajoi paikalle kaksi autoa lisää. Molemmat parkkeerasivat molemmin puolin telttaamme ja toinen porukka pystytti teltan lähes meidän autoon kiinni. Kello oli yhdeksän ja oltiin matkaamisesta ihan väsyneitä mutta eri ajatus oli näillä jotka juuri vasta saapuivat paikalle. He alkoivat laittaa ruokaa ja lapset leikkivät kovaäänisesti rannalla. Sinänsä minua ei olisi haitannut äänet mutta kun olin niin hiton väsynyt. Onneksi alkoi satamaan oikein kunnolla hetkeksi aikaa, niin nämäkin porukat siirtyivät teltan sisään ja äänet ei kuuluneet enää niin hyvin ja nukahdin.

    Meri-ilmalla taisi olla vaikutusta, sillä nukuin yön hyvin. Vähän oli vilua jossain kohtaa ja kaivoin lämpimämpää vilttiä minun ja esikoisen päälle joka oli liimautunut kylkeeni kiinni. Aamukahvia juodessa ihailin merta ja vuoristoa. Niin kaunista. Tuli tunne, että jonkun pitäisi nipistää minut hereille mutta totta se oli. Olin Norjassa juomassa aamukahvia kauniissa paikassa.

    Vatsat täynnä lähdettiin kohti uusia seikkailuja. Halusin ehdottomasti nähdä Blåvattnetin ja siellä kävimmekin, mutta kirjoitan siitä kokonaan oman postauksen myöhemmin. Nordlenangen oli seuraava määränpäämme. Ajoimme niin pitkälle kuin autotietä riitti. Autotien päättyessä matkaa voi jatkaa kävellen saaren päähän asti, mutta ilma oli sen verran tuulinen ja kylmä, että tyydyimme etsimään simpukankuoria rannalta ja hyödynsimme sisävessan mahdollisuuden parkkipaikalla.

    Rannalta löytyi simpukoita, merisiilin kuoria ja kauniita kukkia.

    Takaisin päin tullessamme aloimme jo katsomaan uutta yöpymispaikkaa ja päätimme, että jos kiva paikka löytyy, niin jäämme siihen ja jos ei löydy uutta kivaa paikkaa Lyngenistä, niin lähdemme ajamaan kohti Tromssaa.

    Seikkailu jatkukoon seuraavassa postauksessa Tromssan alueelta. 🙂